Siirry pääsisältöön

rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi...




Elokuun/2009 Gloria lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli :"Lepuuta aivojasi!"

"Tutkija Tiina Pauniolla on lohdullista kerrottavaa geeneistä: ne eivät määrää meitä. Ajatukset, tunteet, kasvatus ja ympäristö voivat sytyttää tai sammuttaa geenien toimintaa.
Uutinen siitä, että perimän toimintaan voi vaikuttaa helposti, helpottaa ainakin niitä ihmisiä, joiden suvussa kulkee sairauksia.
Lapsuuden merkitys ja elämänlaatu saavat aivan uuden ulottuvuuden."

Oikeastaan tuo tieto on meillä ollut jo jonkun aikaa. Vain sairaudet, jotka ovat hyvin vallitsevia ja joihin riittää vain yksi , jommalta kummalta vanhemmalta saatu geeniperimä, sairastuttaa...Mutta näitä sairauksia on todella harvassa.
Suurimmassa osassa tapauksista , perimme vanhemmiltamme taipumuksen sairauteen.Eli itse omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa, sairastummeko vai emme. Ravinto, liikunta, uni ja sosiaaliset kuviota ovat ratkaisevia tekijöitä.

" Vanhentunut käsitys on, että kaikki perimän tieto oisi geeneistä, joiden toimintaan ei voi vaikuttaa.Sehän tarkoittaisi, alistumista geenien määräämälle kohtalolle: jos kannat sairausgeeniä, siihen sairauteen myös sairastut.
Näin onkin vakavissa yhden geenin aiheuttamissa perinnöllisisä sairauksissa, mutta nykytietouden mukaan monien yleisempien sairauksien kohdalla kuvio on mutkikkaampi.

Tutkijoiden yllätykseksi hermosto, aivot, solut ja biokemialliset tapahtumat , vaikuttavat paitsi toinen toisiinsa myös geenien toimintaan. On pystytty osoittamaan todeksi se, että ympäristöllä on suuri vaikutus koko tähän järjestelmään. Tämä on hämmästyttävin uusi tieto geenien toiminnasta.

Ympäristö ei voi muuttaa geenin rakennetta, mutta sen toimintaa kyllä: kun ympäristö aiheuttaa muutoksia ihmisen hermoverkostossa, voivat nämä muutokset puolestaan aktivoida tai sammuttaa tiettyjä geenejä."

Nykyajan ihmisen kiireinen elämäntyyli ei ole välttämättä hyväksi ihmiselle.Sen me tiedämme kaikki entuudestaan. Silti moni ei halua hidastaa rytmiään.

Ympäristön vaikutus alkaa jo kun lapsi on sikiövaiheessa äidin masussa. Kaikki äänet, äidin rytmi ,tunteet, stressi menevät sikiöön, ravinnosta puhumattakaan.
Turvallinen lapsuus on tärkeää ennalta ehkäisyä. Hoiva ja turva vaikuttavat geenien toimintaan.

"Unen vähyydellä on suora yhteys kansansairauksiimme. Uni-valverytmi on nykyisin monella epäsäännöllinen, mikä on geenien toiminnan kannalta surkeaa.
Masennus ei välttämättä aiheuta unettomuutta vaan huono ja vähäinen uni aiheuttaa masennusta."

Minä oikeasti uskon, että suurin osa suomalaisista aikuisista tietää, miten terveyttä olisi ylläpidettävä, sairautta enneltaehkäistävä ja mitä valintoja olisi tehtävä päivittäin arjessa ruoan, liikunnan, nukkumisen ja sosiaalisten kuvioiden suhteen.

Vähemmän kuitenkin on ehkä puhuttu henkisyyden tai hengellisyyden puolesta. Toisaalta paljon kerrotaan tunteiden merkityksistä ja niiden purkamisesta, niistä puhumisesta.
Vähitellen myös kouluun saamme "tunnekursseja "..eli miten tunteet meissä syntyvät, mitä ne tarkoittavat ja miten viha puretaan ...(medikalisaatio)

Ei ole ollut muotia: "rakasta lähimmäistäsi"
...pilates, jooga ym. rentouttavat , itseään palvelevat ja kaikki laihduttavat, nuorentavat jutut kyllä..

Ehkä pian tulee se aika, jollon ymmärrämme, että kaikki lähtee sisältämme. Kaikki se valo, viisaus ,rakkaus asuu siellä.
Meitä ei nykyään ole opetettu kulkemaan maailman pisimpää matkaa, matkaa omaan itseemme...vaan meitä opetetaan suorittamaan, pärjäämään, kilpailemaan, kasvattamaan kaikkea ulkoista itsessämme..
Siksi meillä on niin hirmuinen kiire ja stressi saavuttaa tuo kaikki ulkoinen onni ja ihanuus, vaikka se on kaikki suurta harhaa..

Tämän maailman ja ihmisten luoma ympäristö tuskin vahvistaa hyvään suuntaan kovin vaikuttavasti huonoja geeniperimiämme....

Kommentit

Alina sanoi…
Tuo on mielenkiintoinen artikkeli. Omassa työssäni kohtaan lähinnä mielenterveyssairauksia ja niiden kohdalla tätä on tullut useinkin pohdittua. Ihmiset usein arkikeskusteluissaan menevät "perimän taakse" eli selittävät kaiken huonoilla geeneillä, aina koulumenestyksestä liikalihavuuteen. Minun tuttavapiirissäni oli muutama vuosi sitten oikein epidemia sairaudesta nimeltä kaksisuuntainen mielialahäiriö (ent. maanisdepressiivinen sairaus). Nuoria fiksuja uraihmisiä jne. Oli aika hämmentävää kun työssä olin aika paljon tekemisissä saman sairauden kanssa. Jossain kohtaa tajusin että tämän sairaus on aika monen ihmisen perimässä, mutta minun tuttavapiirissäni ne laukaiseva tekijät toistuivat uudestaan ja uudestaan (hullun lailla suorittaminen, yrittäjyys, hektinen työtahti, ruuhkavuodet, elämän kaoottisuus ja pakkotahtisuus). No, vuosien varrella ovat oppineet löysäämään tahtia, kun on ollut pakko sairauden takia opetella. Lasten kohdallahan usein on kyse sukupolvelta toiselle siirtyvästä paitsi perimästä, niin myöskin tavasta suhtautua elämän haasteisiin. Luulen että kun vanhemmat nöyrtyvät hellittämään, he myös edesauttavat lasta suojaavien tekijäiden vahvistumista.
arleena sanoi…
Hyvä postaus.
Otsikkoosi olen aina luottanut ja uskonut. Minusta siinä on erittäin suuri totuus.
Mutta se ei ole "trendikästä".

Kärjistäen voisi todeta rakkaus-käskyn sanomasta, jos sitä noudatettaisiin ei sotia maailmassa olisi.
SuviAnniina sanoi…
Hyvä hanne, taas kirjoittelet niin viisaita asioita:-) Itsellä kun on vielä niin pieniä lapsia, välillä huolestuttaa heidän puolestaan tämä maailman rankka tahti ja meno.
Villiina: Kiitos vaikuttavasta kommentistasi!!

Itse jäni miettimään artikkelin jälkeen , tyttärieni tarinoita...
etenkin vanhemman , joka on nyt masentunut...
Hänen "talonsa" on täytttynyt täpötäyteen kaikenlaisia suorituksia, kiireitä, omia odotuksia itseltään, työstään...käsittelemättömiä tunteita, asioita,kaoottinen ihmissuhdedraama...ja talo oli aivan täynnä..
Nyt lääkkeet vain vahvistavat lukkoja ja turruttavat mieltä..
Hänen talossaan on myös minun ja exmieheni ahdistava, puhumattomuus, rakkaudettomuus, nuoremman tyttäreni skitsifrenia...

ei yhtään ihme että mieli ei voi olla vapaa...
Onneksi Vanhempi tyttäreni sai jutella erään aivan ihanan, uskomattoman viisaan ihmisen kanssa...uskon että tlo tyhjenee pikkuhiljaa ja valoa alkaa virrata sisälle..

Arleena, olen kanssasi aivan samaa mieltä...
Suvianniina hyvä!!
Onneks sinä näet ja koet, mikä on lapsillesi tärkeintä...kuten Villiina lopussa kirjoitti.

Tietoinen läsnäolo, rauha, rakkaus, nöyryys..
Johanna sanoi…
Hanne hieno kirjoitus. Niin totta se kaikki mitä siellä loppupuolella kirjoittelit onnen ja tasapainon löytymisestä
Anonyymi sanoi…
Artikkeli tukee omia ajatuksiani. En niinkään nyt ajattele sairauksia, vaan ihmistä ihmisenä. Jos ihminen olisi geeniensä vanki, hän ei voisi irrottautua perimästään.
Olen vanhempieni lapsi, mutta se on vain osa minua. Olen niin erilainen, että uskon, että olen tuonut mukanani paljon edellisestä elämästäni. Mutta se on taas toinen juttu, enkä sekoita sitä nyt tähän enempää. Halusin vain sanoa, että olemme paljon muuta kuin geenejä.

Otsikkosi on puhutteleva ja vanha viisaus, mikä olisi hyvä muistaa tänä päivänä.
Alina sanoi…
Kuulostan varmaan tosi tylsältä, mutta ihan hyvä minusta on hoitaa masennusta lääkkeillä JA terapialla. Terapiaa ei välttämättä edes jaksa ilman lääkettä ja pelkkä lääke minusta tulee kysymykseen vain lievemmissä ja lyhytaikaisemmissa masennustiloissa. Jollain tavallahan lääkkeet myös turruttavat, mutta niiden avulla ajatuksille voi saada myös enemmän tilaa. Tuon kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla olen todella tiukasti sitä mieltä että jos on niin onnekas että löytää toimivan lääkityksen, voi sillä olla todella iso merkitys jotta sairaus ei pahenisi. En ole mikään lääkeasiantuntija, enkä itsekään mielellään käytä lääkkeitä, olen valinnut sen "pelkkä terapia" vaihtoehdon, mutta olenkin ollut suht työ-ja toimintakykyinen vaikkakin masennusdiagnoosin aikoinaan saanut. Silti uskon että lääkkeettömyys joskus voi olla todella huono ratkaisu vaikka lääke pelkästään ei ratkaisisikaan mitään. Hoh...tylsä tyyppi menossa huomenna töihin pitkän loman jälkeen...
Hannele sanoi…
Joo, uskon, kyllähän sen itse tietää ja on tuntenut, millainan päivästä tulee, jos on huonolla tai hyvällä tuulella. Ja miten vilustumiset ja pikkukivut ottaa vahvemmasti, jos masentuneena. Ne valinnat on, haluaako nähdä vain pahat asiat vai antaa vähän tilaa hyvillekin asioille.
Kiitos Johanna...ihana aamu tänään..saamme aina aloittaa iloisina kaiken alusta, joka aamu..

Uuna: Kiitos kommentistasi...
olemme kaikki ihan omia yksilöitä, uniikkeja, kukaan meitä ei voi korvata...
Mielenkiintoinen tuo entiset elämät...joskus siitä...

Villiina...Niinkuin kirjoitit, uskon että lääkkeistä on joissain tapauksissa hyötyä ja ilman niitä ihminen ei pärjäisi arjestaan..
mutta se valo , se voima tulee jostain muualta...voi kun ihminen sen löytäisi...
Tämä aamu on ainakin täynnä valoa!!

hannele, totta kirjoitat...=)
Pilviharso sanoi…
Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia, puhumattakaan monet kommentit täällä.

Mutta vedän tämän valon voiman nyt vaikka omaan tilanteeseeni, suureen suruun, joka tulee välillä helpotetuksi, lohdutetuksi nimenomaan sisältä päin. Aina, kun sen valon kosketuksen saan, jaksan taas elää palasen matkaa eteenpäin. Jos tukenani olisi ainoastaan ulkoinen apu, voisin paljon huonommin.
Rita A sanoi…
Gloria hallelujaa! Onpa tervetullutta ja hyvää tietoa. Kiitos postauksesta... Aion lukea muutamaan kertaan.
Pilviharso:

sinä voit kokea, aistia tuon valon sisälläsi...Voit kertoa muille sen todellisuuden, jonka olet kokenut...tuo sisäinen voima kantaa sinua enemmän kuin pelkästään ulkoinen tuki...
Kiitos upeasta kommentistasi!!!

Rita: Minulla alkoi jonkinlainen prosessi tuon artikkelilukemiseni jälkeen...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin