Siirry pääsisältöön

tässä on kaikki...

Ollessani Jyväskylässä- oikeastaan Muuramessa- veljeni luona, näytin hänelle tekemiäni kortteja töistäni..Hän ihmetteli kuinka kuvani ovat aina niin surullisia..
Ja mainitsi, että ihmiset ahdistuvat niistä..Hän on oikeassa..kuvani, tekeleeni ovat surullisia, ehkä joskus jopa ahdistaviakin..
Selitin hänelle, että teen kuvani täysin itselleni..jos joku haluaa katsella niitä, saa katsoa ja kertoa tuntemuksiaan..tai olla kertomatta..
En tee maalauksiani myyntiä varten, en näyttelyä varten..teen kuvani minulle itselleni pääasiassa..joskus tietenkin jollekkin tietylle ihmiselle tai tilaisuuteen....
kuvani tulevat minun sisältäni, sisäisistä tunteistani, aistimuksistani, muistoistani, kokemuksistani...ilosta, surusta, pelosta, ahdistuksestani, tyhjyydestäni...valostani..rakkaudestani..yksinäisyydestäni.....................

Ne ovat minulle tärkeitä kuvia, ne puhuttelevat minua..ne ovat osa prosessiani elämästäni, suruistani, joita olen kantanut sisälläni..ne ovat minun lapsiani, ne ovat minä..

Tänä aamuna värjäsin pikku hahmotelmistani tämän kollaasin...siinä on iloa, joskin pientä apeuttakin...






Olen niin kiitollinen näistä päivistä, hetkistä , etenkin tänä kesänä..Kaikki mitä olen tehnyt, löytänyt, mihin osallistunut... näyttää minusta lähestyvän samaan..
...tietoiseen läsnäoloon..

Lukemani kirja "Olet jo perillä" ja toinen Jon Kabat-Zinnin kirja, jota luen paraikaa "Kehon ja mielen viisaus"....Veda-opettajan kurssi...Buto-tanssikurssi...ja elokuun alussa ranskalaisen joogagurun ohjaama jooga-ja meditaatiokurssi..

Kaikki nuo mainitsemani kokemukselliset "metodit" perustuvat samaan sisäiseen voimaan, sisäiseen impulssiin,hiljaisuuteen, valoon, tietoiseen läsnäoloon itsessä ja siinä hetkessä, tunteeseen ja oivallukseen, että me kaikki olemme samaa ja yhteydessä. Yhteydessä itseemme, toisiimme, luontoon, rakkauteen ja maailmankaikkeuteen..olemme siitä tietoisia tai emme...


"Jos toivomme maailmaan enemmän viisautta ja lempeyttä, voisimme aloittaa asuttamalla oman kehoomme viisaudella ja lempeydellä, vaikka vain yhden hetken ajan hyväksymällä itsemme juuri sellaisina kuin olemme, lempeästi ja myötätuntoisesti, sen sijaan, että pakottaisimme itsemme mukautumaan johonkin mahdottomaan ihanteeseen.

Maailma olisi välittömästi toisenlainen.

Jos haluamme todella saada muutosta aikaan maailmassa, meidän olisi ensin opittava suhtautumaan omaan elämäämme ja omaan tietämykseemme, tai ainakin oppia se matkan varrella, joka on sama asia, koska maailma ei odota meitä, vaan avautuu samaan tahtiin meidän kanssamme läheisessä vastavuoroisuudessa.
Ja jos toivomme kasvavamme muuttuvamme tai paranevamme jollakin tavalla, ehkä olevamme vähemmän jyrkkiä tai omistushaluisia, luottavaisempia, tai anteliaampia, meidän on ensin maistettava hiljaisuutta ja tyyneyttä. Silloin tiedämme, että siitä lähteestä juominen on itsessään parantavaa ja muuttavaa sen kautta, että otamme tietoisuudessa itsessään vastaan kaiken,minkä löydämme tästä, tällä hetkellä, myös omat syvään juurtuneet tiedostamattomat taipumuksemme."-Kehon ja mielen viisaus-kirjasta ote

Kommentit

marjaisa sanoi…
Kuvasi ovat sinä, runoni ovat minä. Samaa maata olemme, arjen taiteilijoita ja elämänlangalla taiteilijoita.
SuviAnniina sanoi…
Kaikissa meissä asuu surumieli, minusta se saa välittyä kuvissa, sinun kuvissasi sinulle itsellesi merkitsevinä asioina ja minulle omalla tavallani. Ihanan suloinen kuvasarja jossa on kyllä iloakin ja värejä :-)
arleena sanoi…
Olen samaa mieltä, taiteilija maalaa omaa sisintään tauluihin. Luomisen hetkellä ei taida mieleen piipahtaa ajatus, miltä tämä katsojasta näyttää.

Toisaalta jokainen näkee teokset omalta kantiltaan hyvinki eri tavalla, taulun sisältö puhuttelee, joitakin ei. Kaikkiin osuvaa ei voi toteuttaa.

Viimeinen kappale blogissasi oli niin viisaasti ajateltu, että vain nyökyttelin.
hanne sanoi…
marjaisa: sinäpä sen sanoit =)

SuviAnniina: kiitos kauniista kommentistasi..

arleena:jokainen näkee kaiken niin omista näkökulmistaan..ihanaa, että on vapaus tehdä omiaan ja nauttia taas niistä mistä tykkää..
Rita sanoi…
Kannatan ja sovellan "olet jo perillä" - elämäntapaa. Se tuo onnea ja mielenrauhaa eikä siihen missään tapauksessa tarvitse jämähtää. Ei se sitä tarkoita.

Surumielinen apea lintu on kaunis. Sille tekee mieli puhua lohdun sanoja. Se tarvitsee meitä. Ihastuttavat kuvat! Nautin noista väreistä. Ah :)
BLOGitse sanoi…
ei mitaan mihinkaan lisattavaa...
Hannele miettii sanoi…
Niin, itselle paras tehdä,
mutta kyllä on sallittua olla iloinen.

Luulen että on minun velvollisuus olla iloinen, lastenikin takia, etteivät luule, että heidän takiaan olisin surullinen..
hanne sanoi…
Rit...ei jäähtämistä vaan hengittämistä ja vieraamista...ihanaa oivaltaa että on jo perillä, on jo oma itsensä..on jo täydellinen...

Kiitos BLOGitse...=)

Hannele miettii....ilo on meillä...
Uuna sanoi…
Ei voi maalata, ei voi kirjoittaa, muuta kuin itselleen. Jos sitten joku muukin saa lohtua, iloa, kannustusta töistä, se on hienoa ja mahtavaa.
Olen niin monta kertaa tehnyt ns. tilaustyön jollekulle, joka kerta työstä on tullut huono, koska olen yrittänyt asettua tuon toisen asemaan ja elämään enkä omaani. Ei niin voi tehdä.
Oikealla tiellä siis olet, siis perillä :-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !