Siirry pääsisältöön

takaisin luontoon!!Luonto suojaa ihmistä taudeilta!!



Helsingin sanomat (27.7.09)/Elämä ja terveys osasto :

"Lapset takaisin luontoon. Lasten villit ja vapaat metsäleikit ovat käyneet harvinaisiksi.
Päiväkoden metsäretkellä hoitajat huomasivat, etteivät esikoululaiset pysty kunnolla kävelemään pystyssä epätasaisella polulla. Lapset ovat tottuneet kävelemään vain asfaltilla, eikä tasapaino ollut päässyt kehittymään.
Lähimetsien katoaminen kaupungeista on suurin syy siihen, etteivät lapset enää liiku luonnossa. Vielä sukupolvi taaksepäin pihoilta pääsi suoraan takametsään, jossa sai seikkailla ja vapaasti rakennella majoja..
Kun metsät ovat kaukana , vanhemmilta vaaditaan viitseliäisyyttä, jotta he veisivät lapsia luontoretkelle varta vasten.
Lapset harrastavat yhä enemmän sisäleikkejä, tietokonepelejä sekä television ja videoiden katselua.

Luonnossa olemisella on selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan luonnossa oleminen laskee verenpainetta, normalisoi sydämen sykettä ja rentouttaa,lieventää tarkkavaisuushäiriötä ja masennuksesta kärsivien lasten oireita.
Stressi vähenee jo maisemakuvia katsellessa...


Vaikka on hienoja puuhamaita härveleineen, läheltäkin voi saada elämyksiä, joilla on lapselle suuri merkitys. Tarvitaan ennenkaikkea tunnepohjainen luontokokemus, jotta lapsi alkaa toiminnassaan ottaa huomioon luonnon suojelemisen ja sen arvon.
Pelkkä tieto ja asennekasvatus eivät riitä."



"Yhteytemme luontoon ja maaperään on vähentynyt, ja puolustusjärjestelmämme sietokyky on alentunut. Immuunijärjestelmä ei opi varmuudella tunnistamaan omaa vieraasta, vaarallista vaarattomasta. Siitä syntyy häiriötiloja-allergiaa, astmaa- mutta ehkä myös joukko muita sairauksia: lasten diabetesta, tulehduksellisia suolistosairauksia, keliakiaa, hermoston pesäkekovettumatautia, reumatyyppisiä sairauksia, eräitä syöpätyyppiä, nuorten masennusta ja iäkkäidenmuistihäiriöitä. Sanalla sanoen sivisaatiosairauksia.
Ihmisen rajoja vahtiva immuunitutka reagoi liian herkästi. Se näkee vihollisia siellä, missä niitä ei ole. Samoin sisäinen tutka lukee omien solujen rakenteita ja valkuaisaineita väärin. Tuloksena on pitkäaikaisia immuunihäiriöitä, kuten allergiaa ja autoimmuunisairauksia.

Perusoivallus on, että näiden sairauksien taustoilla ei ole uudet tuntemattomat ja vaaralliset tekijät vaan luonnosta ja maaperästä saatavien karaisevien suojatekijöiden romahdus. Immuunijärjestelmä ei toimi tasapainoisesti"..

Ote Tari Haahtelan, allergologian professori ja Kimmo Saarisen, ympäristötieteen dosentti kirjoituksesta "Yhteys luontoon suojaisi ihmistä taudeilta..HS/mielipide 29.7.09

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Kyllä sillä luonnossa olemisella on todellakin merkityksensä. Huomaa aina itse rentoutuvansa metsäpoluilla, tulee eräänlainen vapauden ja hiljaisuuden tunne.
Pienenä menimme aina perheen kanssa metsään ja söimme siellä meetvurstileipiä isojen kivien päällä. Se oli elämää se. Kaikkien äitien pitäisi viedä lapsensa metsän keskelle. :)

Kiitos tekstistä, Hanne. Fiksuja lauseita.
Helinä sanoi…
Asiallinen kirjoitushan tuo oli.
On vielä helppoa pitää edes jonkinlaista yhteyttä maaperään ja luontoon kun lapsi on pieni, mutta näitä vähän isompia on jo työ saada kiinnostumaan ulkopuuhista. Jos sitä luontaista vetoa ei ulkoilmaan ole.
Nykyisin kun tuntuu, että tietskalla istuminen on sitä luontaisinta puuhaa ja kaikki muu pakotettua ja teeskenneltyä.
Jospa joku keksisi reseptin tähän..
arleena sanoi…
Omasta kokemukseeni perustuen asia on juuri noin .
Joskus minulle tulee pakottava tarve saada kulkea tai viipyä luonnossa ja kuunnella vain hiljaisuutta.
Media sanoi…
Moni meistä aikuisistakin on unohtanut luonnon olemassaolon.

Puhdas luonto on tärkeä asia meille kaikille. Terveyttä saa puhtaasta luonnosta.
hanne sanoi…
Yksinäinen susi: isonakin voisi mennä niitten eviden kanssa sinne metsään, kiville ja huomata usein, miten pieniä ne kivet oikeasti olivatkaan..Pienenä kaiken näkee niin suurena!!

Helinä:
olet aivan oikeassa...
Ehkä jotkut roolipelit saattaisi houkuttaa...Jossain vaiheessa oli pojilla, voi olla vieläkin, muotia pelata kuulasotaa metsässä...tuo sotaleikki kun jäisi pois ja tilalle jotain muuta...
Jotkut nuoret viihtyvät ja hakeutuvat ilolla metsään..partiolaiset, suunnistajat...samoilijat...hiihtäjät talvella...mutta he ovat vähemmistö...
Miten he ovat saaneet innostuksensa...usein suunnistajien vanhemmat suunnistavat...kodista se lähtee useinmiten tuo kiinnostus...Tietty nuorilla voi olla vuosi, pari erillaista, murkkuaikaa, jolloin oikein mikään ei kiinnosta mutta murroksen jälkeen kaikki taas näyttääkin erillaiselta...
Kyllä päiväkoti,ja koulu voivat tehdä myös paljon asian eteen...

Arleena:

minulla on aivan sama tunne...metsä on minun kirkkoni, puut oavt minun terapeuttejani!!

Meillä on niin hemmetin kiire, muka...olemme unohtaneet monta ihanaa asiaa....

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !