Siirry pääsisältöön

sinisyyksiä..




Mielialani ei ole sininen tänään.
Se on vapautunut, kevyt, iloinen.

Koeviikko oppilailla, minulla muutamia vapaita päiviä.

Ensi vuonna en enää opeta terveystietoa
Olen niin vapautunut tuosta muutoksesta.
Keskityn pelkästään liikuntaan koulussa.

Palkka vähenee jonkin verran mutta kaikki muu tärkeä lisääntyy.
Opettelen olemaan säästeliäämpi.
Minulle on jo kaikkea. Voin jakaa, antaa, kierrättää eteenpäin.






Ulkona on suuremmoisen kaunis ilma.
Aika talvinen mutta uskon, että tuo aurinko sulattaa vähitellen talven
ja antaa uuden tulla.
Lähden kävelemään jäälle.




Tänään alan hieman harjoitella lauantaista tanssiani.
En liikaa, haluan enemmän improvisoida ja luottaa, että kehoni vie...

Kommentit

Yaelian sanoi…
Kauniita erilaisia sinisiä sävyjä noissa maalauksissasi,todella kauniita:)
Pääasia,että työ tuntuu mielekkäämmältä kun tuo terveystieto jää pois ,ja voit keskittyä enemmän liikunnan opetukseen:)
Toivottavasti aurinko kunnolla sulattelee lumet,on jo aika kevään tulla teillekin!
Ja odotan oikein mitä kirjoitat sitten esityksesi jälkeen...
tinttarus sanoi…
AUrinko hyväilee tätä päivää. Minussa istuu huoli terveydestäni, mutta työnnän sitä syrjään ja tartun toiveikkuuttani ja lujaa luottamustani kädestä tiukemmin. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa.

TAnssiisi toivon kepeitä askeleita ja tunteikkuuttesi sointia!

Minua hymyilytti tuossa alempana nuo kuvat ja sanasi Ruskon putiikista:) Työpaikkani sijaitsee siinä kiven heiton päässä, se koulu siinä tienposkessa ennen tuota tavarataivasta. Onneksi se on jo niin lähellä, ettei sinne jaksa innostua astumaan kuin harvakseltaan. Kukkaro kannattaisi jättää kotiin:) Niin paljon kaikkea, mitä ei tarvitse, mutta mitä alkaa katsellessaan haluta.
Peilisi on suloinen! Ja kuva, joka siitä sinua katsoo on suloinen! Sinä olet.

Auringonsyliä ja hyvyyttä jäällemenopäivääsi!
Jakaminen on aina hyvää.
Yksinäinen susi sanoi…
Oi miten upeita maalauksia!
Niin sinistä... hiljaista, puhdasta, vapautunutta...

Toivottavasti viikostasi tulee mahtava! Odottelen kanssa mitä kirjoittelet tanssisi jälkeen. :)
arleena sanoi…
Viileää syvää sinistä, se näyttää raikkaan kirpeältä.
Työn muuttuminen antaa tilalle taas jotain uutta.
SusuPetal sanoi…
Taivaan sineä kuvissasi. Pitkästä aikaa sininen taivas on vihdoin näyttäytynyt.
Lastu sanoi…
Elämä on kaunis, sinisyys avartaa ja rauhoittaa.

Tanssi - improvisaatiota ja harjoittelua, molemmilla paikkansa.

Toivotan Onnea!
Yaelian:
Tänään kävin ostamassa ruusun esitystä varten.
olisin halunnut vanhanroosaisen,
ei ollut.
Otin valkoisen, ison..
se näkyy ainakin tummasta taustasta..

tinttarus:
On kurjaa ja surullista, jos terveyteemme tulee jotain...
Puhallan energiaa, tervehtyviä terveisiä sinulle..

Onneksi minä en asu sen kaupan lähellä=)
Todellakin.
Aluksi pyörryttää se tarvapaljous, sit rupee tekee mieli, sitä ja tätä..

Hannele paratiis:
niin se toimii elämässä..

yksinäinen susi:
nuo ovat jo hieman vanhempia maalauksiani..
halusin vain tuoda tuota väriä, vaiks itse en kokenut sinisyyttä silloin..

arleena:
olen niin vilpittömän onnelllinen, että tuo on mahdollista..
Saan olla enemmän itseni kanssa ja antaa aikaani, jos sitä tarvitaan..=)

SusuPetal:
Sinitaivas on niin tärkeää mielelle..
Sen huomaa heti itsessään..
Tänäänkin oli ihana sininen taivast!

Lastu:
Ylihuomenna jo..
Apua, en ole kokeillut yhtään..
Rekvisiitat koossa..
Entä minä?
Metsätonttu sanoi…
Onpas puhdistavan sinistä! Ihanat!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …