Siirry pääsisältöön

kissamaista ihanuutta...



Aina, kun tulen kotiin,
ilmestyvät Lötjönen , äitikissa, vasemmalla ja
Vempula, hänen poikakissansa keittiöön, odottamaan,
saiskos jotain syötävää..
Whiskassit ovat kuivuneet, käpeistyneet lautaselle, taas kerran, ne eivät maistu...





Lötjönen pesee poikansa aina huolellisesti ja Vempula alistuu melkein aina kiltisti..





Laulan heille usein laulua "Pieni kissanpoikanen, katsoi sillan reikään, hiiri kuules hiironen, tules mukaan leikkiin..."
He kuuntelevat mielenkiinnolla, korvat höröllään..





Kauan he jaksavat odottaa ja tuijottaa palavasti..




" Minä olen meidän Tiikeri!"

Kommentit

Sooloilija sanoi…
Ihania ovat! Terkkuja meidän tyttökisuilta!

On tosi hauskaa tulla aina kotiin, sillä kissat ovat todellakin aina vastassa. He kävelevät suoraan aina ruokakupeille odottamaan josko jotain toin..

Meilläkin pussiruoat kuivuvat lautaselle. Tonnikala sen sijaan katoaa nopeasti lautaselta ja murot aina kupeista.
Pepi sanoi…
Olipa ihana yllätys♥
Kissafani aina ja ikuisesti, pienten kissojen, isojen kissojen, kesyjen ja kesyttömien ☺ Kissoissa on se JOKIN, mitä ei muissa luojan luomissa löydy☺

Kissan tassua suloisempaa ei ole kuin pienen vauvan varpaat☺☺
trina sanoi…
Ovat he ihania ystäviä, niin sinulle kuin toisilleenkin :)
sylvi sanoi…
Ihanat kissat.
Mukava on todella tulla kotia kun joku siellä odottaa.
Ovat ihania ystäviä.♥
Ari sanoi…
hyviä kuvia Hanne! melkein saattaisi olla vaikeaa erottaa kaksosia toisistaan :)
Yaelian sanoi…
Ihanat kisut sinulla! Vempula muistuttaa paljon täällä taloni pihalla oleilevaa Pekka-kissaa (tyttö kuitenkin..)
Meidän Otto Helsingissä jättää myös aina tietyt ruuat lautaselle.Mutta kun sen päälle kaataa tonnikalapurkin lientä ,niin sitten kelpaa,,,,
Pilviharso sanoi…
Kauniita ja lystisti niin samannäköisiä!
arleena sanoi…
Ihanat.
Kissat ovat lempeitä, leikkisiä ja odottavat kotona uskollisesti, ovat vastassa toivottamassa tervetuloa.
Sooloilija:
Kiitos, välitin terkut =)

Se on niin totta.
Aina ovat siinä rivissä..

Pitäskö munkin kokeilla tonnikalaa...
Annan välillä silakoita ja porsaan sydäntä...
ne ovat herkkuja..

pepi:
Kissoissa on se jokin..
Niillähän on niin monta elämääkin, henkea,
mystisiä ovat ja viisaita..=)


Trina.
Ihanaa, kun ei tartte tulla tyhjään kotiin =)

sylvi:
Ovat rakkaita, ihania, seuralaisia..=)

Ari:
Oikeastaan he ovat hyvinkin eriulaisia näöltään, tuossa kuvassa se ei tule julki..
Vempula on puolet isompi...ja hieman ei niin viisas kuin Lötjö, äitinsä =)

Yaelian:
Siellä teillä päin, onkin paljon niitä katukissoja...
Mulla ois varmaan monta, jos asuisin siellä..

Pilviharso:
Suloisia ovat..Naamasta aika samannäköisiä, ei muuten..

arleena:
Ovat suloisia, ihania kumppaneita minulle...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !