Siirry pääsisältöön

inanna




Tämä Armand Amarin musiikki myös on ehdolla.
Tykkään ihan älyttömästi hänen musiikistaan..
Hänen musiikkiaan käytetään paljon elokuvissa.

On muitakin vaihtoehtoja mutta lähdin liikkeelle näistä kahdesta.

Kummasta sinä näistä tykkäät?

Kommentit

Pepi sanoi…
Kauniita molemmat, mutta ensimmäinen vaihtoehto on vaikuttava!! Tykkäsin ihan älyttömästi!!
Yaelian sanoi…
Muistankin että olet aiemmin laittanut Amarin musiikkia tänne.Täm on mielestäni tosi hyvä! Kysyit muuten,asunko yksin.Jeps,Bambin kanssa,eksä jäi Venezuelaan...
Lastu sanoi…
Suljen silmäni, kuuntelen ja mielikuvittelen tanssitarinasi. Erityisesti vaikutun Armand Amarin musiikista, jos on valittava toinen.

Ihanaa luovuuden matkaa...
Anonyymi sanoi…
Amarin musiikki oli minusta lempeämpää kuin edellinen. Mukavaa tuntematonta musiikkia minulle tämä Inanna; kiva kun sain tutustua siihen.
Kiitos taas kerran vaikuttavasta blogistasi ja ihania tanssihetkiä! Terttu
Pepi:
Minustakin tämä noista kadesta on vaikuttavampi..
Tykkään myös!

Yaelian:
Armandin musiikki menee minussa ytimiin asti..
lohduttaa, puhdistaa, vaoauttaa..

Voi että hän jäi kauas..
Aina eroamiset tuntuvat surulliselta vaikka todellisuudessa voi uusi elämä, ilman sitä suhdetta kantaa ja viedä kohti sinne, minne on menossa..

Lastu:
Kiitos lastu luovuuden matkan tovotuksesta..
Vanhoja verhoje keräilen, kasailen pukua ja hymyilen..

Terttu:
Kiitos kommentistasi..
Kiva kun olet mukana..
Armandilla on todella upeaa, voimallista, syvällistä musiikkia..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !