Siirry pääsisältöön

Kiitos Isä!!!!




Sain eilen ensimmäisen ihka , upouuden oman auton!

Olen ollut kiitollinen kaikille entisille vanhoille käytetyille, vanhahtaville:
opel kadetille,saab 96:lle, corsalle, citikalle...he ovat palvelleet ihan kunniottavasti ja melkein aina vieneet minut ovelta ovelle asti perille..

Mutta en voi piilottaa iloani, innostustani tähän uuteen suhteeseeni.
Hän on niin kaunis, puhdas, suloinen. Uskon , että hän palvele minua loppuun asti..

Isäni huolsi aina autoni, tankkasi matkaa varten ja huolehti, että pääsin turvallisesti perille.
Nyt hän antoi minulle tämän mahdollisuuden, valita ihan iki oma, ihan uusi auto..

Kiitos rakas Isä..olet aina ollut sydämessäni.



Kommentit

arleena sanoi…
Miten isä osaa huolehtia, rakkaudesta tietenkin.
Olipa osuva rekkari - ota -.

Onnea uudelle autolle.
sylvi sanoi…
Onnea uudelle autolle ja tietysti sinulle auton omistajalle. Hauskoja ja turvallisia matkoja.
Maria sanoi…
Se on kaunis!Ja se Hannen oma!
Runotalon Sari sanoi…
Hieno, puhtaan valkoinen ja minustakin rekkari on osuva! Iloiset onnittelut!
hanne sanoi…
arleena:
voi, en oivaltanutkaan kuin vasta nyt..

sylvi:
uskon, että on turvallista ajaa tuolla uudella..

maria:
Kiitos, niin olen onnellinen..

Runotalon Sari:
Kiitos sinulle=)
Rita sanoi…
Siinä on auto kuin unelma :)
Ari sanoi…
Wov, upea auto, tuollaisesta voi haaveilla.
Johanna sanoi…
Oih miten kaunis! Onneksi olkoon, nyt on turvallista ja mukavaa kulkea!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …