Siirry pääsisältöön

Nukke- ja pellepäivät Uudessakaupungissa




Tervetuloa Uuteenkaupunkiin kaikki lapset ja lapsenmieliset.
Huomenna jatkuvat valloittavat, perinteiset Pelle- ja Nukkepäivät suloisessa kesäisessä pikkukaupungissa.





Sain kunnian olla riksankuljettajana juhlakulkuessa.
Kyytiini uskaltui kaksi urhoollista lasta: Sofia ja Julius.
Aika haasteellista oli tuon kiinalaisen riksan ajaminen, se kun oli ihan kieronlainen.





Torin lavalla mainostimme juhlaamme ja houkutimme ihmisiä mukaan karnevaaleihin..





Ainakin sää oli mitä kesäisin.
Palokunnan auto oli hälyytetty ruiskuttamaan vettä kuumentuneiden lasten niskaan.
Taisi olla suosituin ohjelma.




Miten hauskaa on saada olla roolin takana, hullutella, ilahduttaa ihmisiä suomen kesässä...

Kommentit

sylvi sanoi…
Onpa kauniita pelléjä. lapsilla näyttää olevan kauskaa ja miks ei aikuisillakin.
Kivoja kuvia.
lumiomena sanoi…
Olisipa Uusikaupunki lähempänä!
Ihania kuvia, etenkin nuo roolin takana olevat.
Leena Lumi sanoi…
Uusikaupunki on minullekin ihan tuntematon käsite, vaikka Rauma on iahn tuttu ja olen Luvialta kotoisin. Siellä pitää päästä käymään. Näytät...iloiselta;-
hanne sanoi…
sylvi:
mahtoi olla kuuma noilla isoilla pelleillä..
varmaan sata astetta sisällä =)

lumiomena:
Ei Uusikaupunki niin kamala kaukana ole ..
hesasta omalla autolla 2t 20 min..rauhallisesti 2t 30 min..

leena lumi:
Ehkä kannattaa tulla crusell-viikolla...jos tykkää puhallin- musiikista...
Oli kiva päivä siellä kuumuudessa..=)
Rita sanoi…
Aivan riemastuttavaa ilakointia :D
Ruostevilla sanoi…
Tuli ikävä Suomen kesään ja lapsenmielisempään kulttuuriin. Italialaisissa kyläjuhlissa ajatellaan vain syömistä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !