Siirry pääsisältöön

naistenviikkona..




Tänään on tyttäreni ja minun nimipäivät..
Johanna, Jenni, Hanna, Hanne, Hannele juhlivat näin naistenviikolla.

Luokseni tulee illalla muutamia ystäviäni.
Aion tarjota heille marenkimansikkakakkua ja kuohuviiniä.


Olen ollut ihan tyytyväinen omaan nimeeni.
Jos nyt vaihtaisin etunimeni, haluaisin, että se olis lähellä luontoa kuten Tuuli, Pilvi, Sade, Tähti, Usva...

Kun nimeni kirjoittaa kiinaksi, se tarkoittaa "Puolituuli, joka olet".

Ehkä haluaisin nimetä itseni kuten intiaanit..."Metsässä tuulten kanssa tanssiva" tai "Sadetta kuunteleva"




Tämän päivän kuva..
Hän kuuntelee ja ihmettelee..

Kommentit

trina sanoi…
Oikein hyvää nimipäivää! Ihanilla herkuilla aiotte nimipäiviä viettää!
Una sanoi…
Nimpparinonnittelut vielä tätäkin kautta ja tyttärellesi samoin. =)

*halitus*
Yaelian sanoi…
Nimipäiväonnittelut Hanne!
Hyvää nimipäviää!, iloisia hetkiä ystävien kanssa:)
sylvi sanoi…
Paljon onnea ja Taivaanisän runsasta siunausta Sinulle ja tyttärellesi nimipäivän johdosta!
Maria sanoi…
Lämpöisin onnentoivotukseni Hanne!
arleena sanoi…
Kuvan naisella on ihmettelevä katse, kaunis.
Mukavaa nimipäivää ja nimipäiväjuhlaa.
hanne sanoi…
trina:
kiitos sinulle..

Una:
halitus sinullekin!

Yealian:
Kiitos =)

Valokin värsyjä:
Ihanaa saada viettää aikaa ystävien kanssa, leppoisessa kesäyössä, nauttien hyvistä antimista..

Sylvi:
Kiitos, samoin sinulle!

Maria: halauksia sinne!

arleena:
maailmassa on niin ihmeellisiä asioita..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !