Siirry pääsisältöön

vesi....




Vesi, kaiken elämän lähde.
Suurin osa minustakin on vettä.





Rakastan uimista.
Vesi hyväilee, koskettaa syvälle minua.





Haluaisin asua pikku mökissä lähellä vettä, metsän keskellä.
Minulla oisi laituri, jolla kuuntelisin veden kuiskailuja ja näkisin veden liikettä.





Kauan odottamani sade saapui.
Tosin niin tihkuisena, ettei kasvit, kukat, puut saaneet riittävästi.
Tule sade kastele meidät syvälle sisimpäämme asti.





Vesi minussa kuuntelee, muistaa, ymmärtää.





Me olemme etuoikeutettuja, kun meillä on vettä yllinkyllin.
Älkäämme pitäkö sitä itsestäänselvänä.
Siunatkaamme aina vesi.

Kommentit

arleena sanoi…
Kauniit kuvat ja sanat vedestä.
Vesi on kallis aine, elintärkeä.
Marjattah sanoi…
Tärkeä, arvokas ajatus.
Hienot kuvasi herättävät muistoja lapsuuteni puhtaista. läpikuultavista vesistä. Suloinen lumous on vaihtunut huoleksi vesistöjemme tilasta.
Yaelian sanoi…
Kauniita kuvia.Vesi on elintärkeää ja paikoissa jossa sitä on runsaasti,sitä usein pidetään itsestäänselvyytenä.Parin päivän jälkeen palaan maahan,joka kipeästi kaipaa vettä,ja jossa sitä täytyy säästellä,ja silloin sitä tajuaa,miten tärkeää vesi on. Olen täällä onnellisena nauttinut kraanavedestä ja pidemmistä suihkuista mihin olen viime vuosina tottunut..
Uuna sanoi…
Vesi on ihanaa. Jaksan katsella sen leikkiä kiven tai ruohon kanssa vaikka kuinka kauan.
Hienot kuvat :-)
Maria sanoi…
Päivän voi viettää ilman ruokaa muttei vettä.Hieno postaus Hanne.
lumiomena sanoi…
Yksi peruselementeistä, jota ilman ei voi olla. Vesi = elämä. Upeita kuvia!
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin viihdyn veden äärellä. Se on kotoisaa. Vaikka kyllä maa, ilma ja tulikin ovat hienoja!
hanne sanoi…
arleena:
kiitos..
vesi on ihmeellinen lahja meille..

marjattah:
Aivan samaa ajattelen..
lapsuuden järvet eivät ole enää samanlaisia..
Onneksi nykyään monet ovat heränneet tekemään jotain veden puolesta!

Yealian:
Sinä varmaan ymmärrät se arvon, kunjoudut säästelee sitä, ihan erilailla kuin me täällä tuhansien järvien maassa..

Uuna:
samoin minä..
makasin maanataina laiturilla, Lohjan järvellä,
katselin laiturin rakosesta vettä ja sen tanssia lumoutuneena kauan..

Maria:
Olet niin oikeassa..
vesi meissä olkoon siunatuua..

lumiomena:
kiitos
yleensä minun ei tule ehkä juotua riittävästi vettä..

Kirjailijatar:
kaikki nämä ihanat luonnon elementit ovat meille tärkeitä,
olemme oso niitä, hengitämme niitä, ne tuovat onnellisuutta ihmisille..
Johanna sanoi…
Vettä olen minäkin viimeaikoina paljon miettinyt...niin pitääkin sillä se kohottaa niiden energiaa, kun niitä ajattelee oikein hyvällä. Ja apua tarvitsevatkin....meret ja järvet ja meissä olevat vedet myös.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !