Siirry pääsisältöön

kesän tuulet viekää kaikki surut mennessänne..




Suloisen mutta niin kuuman, helteisen kesän sylissä olen haaveillut, uinunut..
Lukenut kirjoja, käynyt lenkillä, uinut..
Ja käynyt torilla myymässä korttejani..

Miksi tuo suru seurailee minua aina..
Ilossa meidän tulee elää ja jakaa maailman kauneutta..
Tunteet ovat niin vahvoja, ne eivät jätä rauhaan ennen kuin kunnolla ryvemme ne puhki..

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Oi!, olispa minullakin aikaa uinua. Semmoista hetkeä ei ole vielä elämässä tullut.

Elämä on surua ja iloa. Miltä näyttää räsymatto ilman tummia raitoja?
arleena sanoi…
Suru lähtee vähitellen, elämä sen huuhtoo pois ja jättää ne muistot.

Ihana kissankellokuva.
Pääsit lehteen, mukava juttu
Rita sanoi…
Suru varmaan väistyy kun tielle tuppaa paljon iloa. Toivotan iloa, monta kiloa! :))

Vautsi, olet myynyt korttejasi torilla. Takuulla olisin ostanut jos olisin sinne osunut!
SusuPetal sanoi…
Mukavaa, että on tuollaisia tapahtumia, joissa pääsee myymään tuotteitaan.

Kesästä huolimatta tunteet, ne kaikki, kulkevat mukanamme. Aurinko ehkä auttaa kestämään surun paremmin. En tiedä. Ehkä ei.
hanne sanoi…
Leena Lumi:
olet aivan oikeassa..
Tup ihana värikäs räsymatto on elämää, erillaisine raitoineen..

Luin "Sonaatti Miriamille",
Tykkäsin valtaisasti..
haluan kohta lukea sen uudelleen..
Etsin nyt sun arviointisi kirjasta =)
halaus

arleena:
ymmärrän,
tavallaan suru on osa minua,
siinä on helppo olla..
kuitenkin ilo pursuaa samalla päiviini..

Rita:
Kiitos sinulle Rita..
Sitä iloa on montta kiloa..
nyt vain taas yhtäkkinen luopuminen yllätti minut ja
aina jään riippumaan..

SusuPetal:
Meillä on joka lauantai joku teema, periaatteessa vois mennä ainakin myymään..
huomasin vain,että kortit eivät tykänneet helteestä..
Ihanat värikkäät rieputtelevat tunteet, täyttäkää minut!!
sylvi sanoi…
Hyvä kuva sinusta lehdessä.
suru ottaa oman aikansa.
Puhallan Sinulle iloa tuulen mukana, toivottavasti löytävät sinne.
Maria sanoi…
Aavistan Hanne ehkä jotain tuosta mitä tarkoitit.Huomaan itsessäni tänä niin suuren ilon kesänä ,jotenkin, kokoajan oman haikeuden menneiden vuosien menetyksestä ja surusta ,jonka yli kiipesimme mieheni kanssa.Elämässä on aina varjo ja aurinko .Kiva tuulahdus tuo lehtikuvasi!Halaus helteenkin uhalla:),maria
Yaelian sanoi…
Olet päässyt lehteenkin:-) Suru on sellaista että välillä se tulee esille,ja välillä menee piiloon,pitää yrittää tehdä kaikenlaista että se pysyy mahdollisimman hyvin piilossa.Paljon iloa kesääsi Hanne!
Ari sanoi…
hei, sustahan on tullut julkkis :D

Tunteet ovat niin vahvoja, siksi koska me ajattelemme eniten niitä asioita.
hanne sanoi…
sylvi:
voi kiitos sinulle, otan vastaan ja puristan syliini..

Maria:
kiitos niin paljon...
ehkä aavistit oikein..
Olen kiitollinen niistä hetkistä joita sain...

yealian:
hetket ja tapahtumat muuttuvat kuin tuuli,
ihmiset tulevat ja menevät..
Olen kiitollinen kaikesta mitöä olen saanut!
Sinulle haleja...

Ari:
Haluatko nimmarin!!??
Onnea hienosta artikkelista,
kesän kukat on hienoja.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …