Siirry pääsisältöön

aamulla sade huuhteli, illalla tuuli kuivatti..






Tein tämän kukkaistyttären joskus yli 6 vuotta sitten.
Joku halusi ostaa sen.
Onneksi minulla on kuva jäljellä.
Tykkään hänen ilmeestään, viattomuudestaan, valoisuudestaan.








 Yläkuvan innoittamana maalasin tänään tämän kukkaistyttären.
He ovat kuin siskokset.
Tykkään hänestä myös. Sama katse...ajatus...

Kommentit

Hanne sanoi…
Ihanat siskokset!
Niin heleän siniset mekot molemmilla. Ihmekös, jo tuo kuva haluttiin ostaa. On todella ihana:)
Leena Lumi sanoi…
Pidän tuon ensimmäisen sinisen neidon tyylistä, siveltimen vallattomuudesta, herkästä kepeydestä...

Irmastiina sanoi…
KAuniit siskokset♥
Anja sanoi…
Kauniita ovat nämä kukkaistytöt! Ihanaa kesän kepeää tunnelmaa :)
arleena sanoi…
Kaunista.
Kukkakimppu alimmaisessa on hyvä lisäys
tinttarus sanoi…
Yläkuvan tyttö enemmän elämää nähnyt, tuntuu.....
Isosisko ja aavistuksen häntä pikkuisempi.
En ikinä saa kyllikseni näistä tyttösistäsi.
Lomapäivänä viime viikolla otin kaikki kortteina lähettämäsi ja melkein kyynelehdin onnesta ja ilosta.
Olen ollut onnellinen ne saadessani.
Voi hyvin.
Nähdäänhän joskus?
Hanne:
kiitos ihana!!

leena LUmi:
Minustakin tunnelma on ehdottomasti hieno ekassa...

Irmastiina:
Kiitos sinulle ♥

Anja:
Kiitos Anja =9
kesätuuli laulaa juuri puissa ihanasti..

arleena:
Kiitos sinulle arleena.
Arvostan taidemakuasi!

tinttarus:

Mulla sopisi ehkä parhaiten elokuun alussa..
Ensi viikolla ehkä menen J.kylään keskiviikkoa.
seuraavalla viikolla tyttäreni saluki koira on mulla hoidossa n viikon. Sen jälkeen ois ihana tavata..Siellä tai täällä. Tulisit taidenäyttelyyni..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …