Siirry pääsisältöön

olen ollut muualla..








Viimeisin maalaukseni.
Löysin vanhan lasten päällyslakanan.
Pohjustin sitä ja maalasin tytön akryyliväreillä.
Nuo kuivuneet ruusut ovat ihanan sopivia hänelle, paitsi jos laitan lasin alle piiloon..
Ehkä sitten liimaan muutamia ruusun lehtiä.

Olen ollut poissa täältä jonkin aikaa.
En lopullisesti ♥

Kotitaidenäyttelyni sujui tosi mukavasti.
Ihmisiä oli juuri sopivasti. Jaksoin palavasti, intohimolla kertoilla tekniikkaa ja tarinoita maalauksistani.

Luova, ilmaisullinen tanssi innosti nuoria oppilaita ja muutama aikuinen oli jaksanut tulla helteen keskellä meditoimaan..
Kaikkiaan kaupunkimme KAIKU-viikko oli mahtava menestys, minusta.

Suloista suvea, vaikka nyt onkin hieman viileää.
Kukat kukkivat innokkaina.

halit ♥



Kommentit

Oi...lakanaan maalattu ...kaunis♥
Kiiris sanoi…
Upea idea: lakanamaalaus! Minäkin olen muualla, Välimeren tienoilla lomailen ja palajan syssymmällä. Lempeitä kesäpäiviä!
Jael sanoi…
Sinulla on aina niin hienoja ideoita;kaunis lakanamaalaus:) ja mukavaa että olet taas täällä:)
arleena sanoi…
Kiva idea maalata lakanaan, jossa on varmasti mukana mukavia muistoja.
Irmastiina:
lakana on ollut tytöilläni joskus kauan sitten..Se on päällyslakana, ohutta puuvillaa. Pohjustin sen ja aloin maalata..
Kiitos sinulle!

Kiiris:
samoin sin ulle lempeitä kesäpäiviä. Varmaan ihanaa siellä =)

Jael:
Voi kiitos sinä ihana ♥

arleena:
Nimenomaan ne muistot, jotka säilyvät ikuisuuden .
Kiitos sinulle ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !