Siirry pääsisältöön




Tämä on tai oli alkuperäinen oranssityttö ( 20x25 cm).
Maalasin taustan ja muutin kasvoja, vahvensin oranssia.
Edellisessä postauksessani oleva on kortti alkuperäisestä, jota korttia myös muuttelin.
Tykkään molemmista.


Löysin kauniin, loukkaantuneen sudenkorennon aamulenkilläni.
Muurahaiset olivat jo hänen kimpussa.
Sain kiskottua ainakin kymmenen ahnasta muurahaista pois.
Sudenkorento yritti räpsytellä siipiään, mutta ei osannut enää lentää.
Vartalo oli jotenkin särkynyt.

Laitoin hänet puun oksalle, josta hän putosi maahan.
Etsin, mutta en enää löytänyt häntä.

Minulle jäi hirmu surullinen olo.

Toivotan teille kaikille suloista, läsnäolevia ihania hetkiä kesässä, koleassakin.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Minulle hän näyttää korallitytöltä! Koralli on väri, jonka löysin viime keväänä ja pari viikkoa sitten ostin leningin sitä väriä. Mistä se koralli tulee? Onko se punaoransssi vai mikä?

Sudenkorennot ovat niin kauniita...

Mittumaaria ja ruusuhuimausta sinulle ja Pilkulle!

Surenkorentojen onni on vain päivän pitkä.
Leena Lumi:
Varmaan se korallinen mekko on vetoavan näköinen sinulla tai sinä siinä!!
Jännä miten paljon eri sävyisiä oranssejakin on olemassa..
Sudenkorento on kaunis.
Sinulle ja miehellesi iihanaa juhannusta ♥

Hannele:

ne eivät varmaan koe aikaa ollenkaan. Aikaahan ei oikeasti vissiin ole olemassa..Maa vaan kiertelee aurinkoa ja kuu maata..mutta aika pysyy..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …