Siirry pääsisältöön

Uusi Vuosi tuo tullessaan valoa


Joulun alla maalailin värikkäitä tonttuja, tummanpuhuvia enkeleitä.
Pysähdyttäviä!

Nyt minua viehättää värittömyys, herkät, läpinäkyvät värit, ajattomuus.

En vielä odota kevättä.
Haluan jäädä tähän lumen ja jään maailmaan.
Pysähtyneisyyteen.

Joulun odotus oli niin voimakasta, siksiköhän tunnen jotenkin itseni tyhjäksi...
















Kommentit

tinttarus sanoi…
Kauniita!

Hyvän kosketusta jokaiseen alkaneen vuoden päivääsi!

Pysähtyneisyys on hyväätekevää. Juuri tässä nyt on paras. Teimme aamusella pienen metsäretken. Olin kiitollinen, kun pitkän sairastelun jälkeen jaksoin. Pysähdyimme muutamassa kohtaa ja katselimme siintävää maisemaa. keksimme jokainen oman adjektiivin , joka mieleen tuli maisemasta. Tyyni, rauhaisa, utuinen, toiveikas, .....

Kaikkea hyvää päiviisi Hanne!
valoa!!!!
Jael sanoi…
Kauniita ovat enkelisi,ja yksi niistä oli postilaatikossani,kiitos ,oli ihana yllätys:)
Ja oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle Hanne!
tinttarus:
kiitos sinulle siunauksestasi eli hyvän kosketuksesta päiviini..
Valoa kaipaan ja odotan..
Samoin sinulle samoja ihanuuksia toiv otan ♥

Jael:
Ihanaa, että hän saapui luoksesi ♥
Sinulle myös ihanaa Uutta Vuotta, valoa, kauneutta!!!
Leena Lumi sanoi…
Hannele, kiitos <3

Mistä se kortin kuva löytyy? Vaikka kuinka kollaan, en löydä sitä...Se kaunis murrettu keltainen reunoilla ja ne kukat sitä samaa väriä.

Kuka on Tagaren runon suomentaja?

Haluaisin julkaista kera sun kortin kuvan eli ne ovat vaikuttava pari: "Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi aamun sydän..."

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …