Siirry pääsisältöön

" rukouksessani ei ole sanoja, se nousee auenneesta sydämestä"




" Todellinen rukous on täydellistä meditaatiota ja tulemista yhdeksi, sisimmässämme asuvan Jumalan kanssa.
Rukous on ainoa keino, jolla voimme saada valoa ja rauhaa ja helpotusta jokapäiväiseen elämäämme.
Rukous on sydämen etsintää.
Rukous muistuttaa meitä siitä, että ilman Jumalan apua emme ole mitään.
Rukous on kutsu sielun puhdistumiseen."-Mahatma Gandhi






Minusta tuntuu, että olen ollut koko elämäni yhteydessä Jumalaan, usein miten minun tavallani.
Olen aina iltarukoillut ja rukoillut, kun jokin paha on astunut elämääni.

Joskus, vuosia sitten en olisi uskaltanut, kehdannut laittaa/kirjoittaa noita Gandhin sanoja rukouksesta julkisesti.

Tänään on toisin, haluaisin melkeinpä huutaa ne-
mutta tuputtamatta niitä yhtään kenellekään.

Kommentit

tuulento sanoi…
Kävin katselemassa kauniita kuviasi. Ja Gandgin sanat ovat tosia.
Kauniita sanoja ja kuvia. Minulle rukous on yhtä tärkeää kuin vesi.
Ilman en tule toimeen ollenkaan.
Ihanaa viikonloppua sinulle.
sirkkis sanoi…
Kauniita sanoja koskettaa monta meistä.
sylvi sanoi…
Todella. Ihana kuulla. Siunausta sinulle.
tuulento,
kiva kun löysit <3

enkuli:
niin, olen aivan samaa mieltä <3
kivaa taas alkanutta uutta viikkoa sinulle.

sirkkis:
luen parhaillaan kirjahyllystäni löytämääni Gandin kirjaa " Rukous ja rakkaus"
Aivan niin koskettava <3

sylvi:
Kiitos sinulle myös sylvi <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …