Siirry pääsisältöön

Pitkäperjantaina..




Ehkä tämä tarina tuo kevään..





Ennen, silloin kun oli nuori ja lapsi, Pitkäperjantai tuntui tosi pitkältä, synkältä.
Mikään ei ollut auki. Missään ei saanut käydä.

Silloin oikeasti pysähtyi, hiljeni ja kuunteli tuon päivän merkitystä.

Nyt on kaikki mahdollista, ainakin melkein..

Onneksi sää, ainakin täällä pikkukaupungissa muistuttaa harmaudellaan..

Pääsiäishetkiä teille <3

Kommentit

IHANAA TAIDETTA TEET.
Mukavaa Pääsiäisen Aikaa Sinulle
sirkkis sanoi…
Minulla on myös muistona pitkäperjantain harmaudesta, sateesta ja kotona olemisesta ilman kavereita. Nyt päivä on mennyt joutuin ja hyvin viihdyin kotona hiljaisuudessa. Hyvää pääsiäisenaikaa sinulle ♥
Harakka sanoi…
Oikein hyvää Pääsiäisen aikaa tulin sulle toivottelemaan.
Kaunista taidetta täällä sulla edelleenkin. Seuraan kyllä sun tekemisiäsi, mutta nykyään en enää niin paljoa ole koneella.
Muistan myös ajan lapsuudestani, kun ei saatu mennä kavereitten tykö pitkäperjantaina, piti olla kotona..!Ja se olikin piiiitkä se perjantai!
Huopalintu sanoi…
Meilläkin on satanut kaksi päivää räntää harmaalta taivaalta. Mulla ei ole mitään erityisiä muistoja pitkästä perjantaista lapsuudesta, vaikka vanhempani ovat ns. uskovia, mutta ehkä 70-luvulla ei oltu enää niin tiukkoja. Pääsiäisenä äiti teki pashaa, oli rairuohoa ja suklaamunia sekä mämmiä, kantavia hankia pitkin haettiin pajunkissoja. Ihanat kuvat! Hyvää pääsiäistä :)
Kix sanoi…
Minulla on ihan samanlaisia muistoja lapsuudesta. Päivä tuntui loputtoman pitkältä ja aina oli jotenkin synkkä ilmakin. Äiti sanoi, että Taivaan Isä muistuttaa siten pitkänperjantain surusanomasta. Kauniit ovat nuo maalauksesi jälleen. Hyvää Pääsiäistä sinulle!
enkuli
harakka huopalintu
Kikka kainu-lehto
sirkkis

Kiitos teille ihanat, uskolliset kommentoijat <3
haleja <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin