Siirry pääsisältöön

syksyn värein näyttelyyn..



Meidän pikkukaupungin paikallisella taideyhdistyksellä, Vakka-Suomen Taideyhdistys ry:llä on lokakuussa vuosinäyttely Crusellin näyttelytilassa Uudessakaupungissa.

Näyttelyyn yksi henkilö voi tuoda jurytettäväksi enintään 5 työtä.
Juryttäjänä toimii arkkitehti Marko Kivistö.

Ehkä vien nuo kolme naista/tyttöä....
Heillä kaikilla on valkoinen pusero,
ja aikalailla sama värimaailma, sopivat lähelle toisiaan.

Olen käyttänyt pääasiassa akryylivärejä, hieman akvarellikynää..
Kaksi ylintä canvasille, alin puulevylle.
n 35x35 cm












Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Entäs se järisyttävän ihana Sininen enkeli...

<3
Kauniita kaikki. Minäkin kipaan enkeliä mukaan.
Huopalintu sanoi…
Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa sinun töitäsi täällä blogissa! Olen tainnut huidella blogimaailmassa ihan muualla koko kesän.. Nätit työt olet valinnut näyttelyyn, mutta nättejähän työsi aina ovatkin
Leena Lumi:
Niin voisinhan vielä viedä sen enkelinkin..
Ajattelin, että en liikaa..
Juryttäjä valitsee kokonaisuuden kannalta, tietty myös taiteellisuuden ja näyttävyyden kannalta töitä...jotta tulisi hyvä kokonaisuus, hyvä näyttely..

Tuo enkelihän tarvitsee oman tilan..

enkulin käsityöt:
Kiitos sinulle <3

Huopalintu.
Minäkin olen huidellut muualla, välillä tänne eksynyt...
Kiitos kommentistasi ja ihanaa syksyä sinulle <3
sirkkis sanoi…
Kaikki ovat suloisia ja onnea näyttelyyn.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
hannele Kiitos sinulle =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !