Siirry pääsisältöön

kun on kesä..


Eilen maalasin päälle "lintu puussa"- maalauksen ja jatkoin tänään...
Syntyi tämä..
Hieman jotain vielä, mutta en ihan heti maalaa tämän päälle...

Ihana kesä, suloinen lämpö..
Tänään tapasin ystävän, jota en ollut nähnyt viiteen vuoteen. Juttelimme nuo vuodet umpeen.

Huomenna ajan nurmikon. Menen tyttäreni kanssa keskipäivän urkukonserttiin.
Syön mansikoita.

Kesä hivelee meitä♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Oi, älä maalaa päälle...ainakaan heti...on kaunis...tykkään kovasti.

Iltakin on ollut kesäinen ja lämmin.

Mukavaa torstaipäivää sinulle.♥
Kiiris sanoi…
Niin kauniisti maalausmatkasi jatkuu...

Hienoa mansikkapäivää tyttären kanssa!
Pepi sanoi…
Sininen madonna :D
Yaelian sanoi…
Kaunis sininen sävy tuossa taulussasi:) Oli varmaankin ihanaa tavata ystävä pitkän ajan jälkeen ja toivottelen kivaa päivää tyttären kanssa!
arleena sanoi…
Taivaan sinistä sävyissä.
Liirumin maailma sanoi…
Sinisen syvällistä ajattelemista unelmasta.
Hanne sanoi…
Mansikat maistuivat varmasti ihanilta.

Maalauksesi on kaunis noinkin<3

Nautitaan upeista kesäisistä päivistä nyt kun niitä vihdoin meille suotiin.
Metsätonttu sanoi…
Oi miten voimakkaita on töistäsi tullut, laajempaa maailmaa!
Hannele:
Kiitos hannele=)

Irmastiina:
En maalaa..
ihanaa viikonloppua sulle♥

Kiiris:
Samoin sinulle♥

Pepi:
niin minullekin tuli mieleen=)
Halit!

Yaelian:
Kiitos sinulle ihana..
On aina suloista saada kohdata, etenkin pitkän aijan takaa=)

arleena:
taivas on aina arvaamaton, ihana!

Liirum:
Kiitos sinulle Liirum..
ihanaa viikonloppua♥

Hanne:
kiitos sinulle!
nautitaan tästä ihanuudesta,joka kiirehtii niin kovaa vauhtiaa.
Voi hyvin♥

Metsätonttui:

Kiitos,
välillä sitä sun tätä..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …