Siirry pääsisältöön

uutta ja vanhaa...



Tämä on 4. uusin pohjani, joka on aika alussa.
mielenkiintoista, mitähän siitä tulee?






Tämä maalaus on saanut pieniä muutoksia.
Ehkä se elää vielä...




"Madonnani" myös on saanut pienia muutoksia...Ihan pientä vielä..



Pikku hiljaa alan ymmärtää ja oppia opettajani tekniikkaa.
Vielä tarvitsen enemmän rohkeutta, rajojeni rikkomista, yllätyksellisyyttä...
Mutta harjoitus ja maalaaminen vie sinne...minne on tarkoituskin..

Ihanaa viikonloppua teille♥

Kommentit

Yaelian sanoi…
Kaikissa kuvissasi tuota ihanaa turkoosia,joka on niin kaunis kesäväri:) Terveisiä Helsingistä!
Irmastiina sanoi…
Aivan ihana tuo Madonna...
Oikein kaunista viikonloppua sinulle ystäväni.♥
Kiiris sanoi…
Aina vaan mielenkiintoisemmaksi muuttuu tämä sinun maalausmatkasi... Voi että tuo ylimmäinen sopii justiinsa mieleni kaaokseen!

Minusta on ihanaa seurata töittesi muuntumista, myllerrystä, värien syntyä.... Kiitos.
Ari sanoi…
Kakkoskuva on aika mielenkintoinen
Ei taas voi muuta sanoa kuin että ahhh. Olet niin taitava, ja värit, joita käytät, ovat niin "omiani".
Yaelian.
oi ihanaa, tervetuloa Suomeen..
saat ainakin sadetta=)

Irmastiina:
kiitos sinulle♥

Kiiris..
Välillä olen juuttunut, jämähtänyt,
mut en välitä...

Ari:
kiitos Ari=)

helmi Maaria Pisara:
Voi kiiitos sinulle..
harjoitusta, harjoitusta, rohkeutta ja taas harjoitusta..
ehkä siitä avautuu..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !