Siirry pääsisältöön

piirroksen tarina..












Yläkuvan otin luonnonvalossa. Alakuvan salamalla, samassa paikassa..

Kiva jatkaa tarinaa, joka alkoi eilisestä "suttuisesta tytöstä".
Kuvia katsellessani huomasin, miten pienillä viivoilla saan ihania kukkasia taustalle..
Ne kukkaset teen huomenna.
olen yrittänyt saada tytön ilmettä hieman valoisammaksi, mutta sekun ei suostu ..
Katson huomenna.

Jotain hän haluaa kertoa.

Kommentit

Harakka sanoi…
Niin kaunis tyttö!
Todella kaunis! Heleää viikonloppua!
Irmastiina sanoi…
Tytöllä on mielestäni jo valoisampi ilme...hän on kaunis!
Mukavaa viikonloppua sinulle♥
Jael sanoi…
YLemmässä kuvassa näkee että hänellä on jo valoisa ilme:)
Mukavaa viikonloppua Hanne!
Kirjailijatar sanoi…
Ilman salamaa, se on parempi.

Mutta tyttö on, kuten sinun tyttösi aina, herkkä ja sielukas.
Kiiris sanoi…
Mietteliään näköinen tyttönen.
Aikatherine sanoi…
enköhän arvaa mitä tyttö pohtii, kukkia äidille tietysti, nythän niitä on jo metsän rinteet tulvillaan auringossa, hyvin syvä katse
tinttarus sanoi…
Sinun tytöilläsi on aina ajatuksia sisimmässään...pieniä ja tärkeitä, herkkiä tai hauraita ja silti niin vahvoja.

Ihania niinkuin tekijänsäkin!

Valoisaa viikonlopun jatkoa sinulle♥
Ja hyvää äitienpäivää
Yksinäinen susi sanoi…
Tunsin hetken aikaa katselevani peiliin, kun katsoin tekemääsi tyttöä. Se tuntui mukavalta. Löydän hänestä paljon itseeni liittyviä piirteitä. Ehkä juuri nuo silmät sen tekevät.

Halusin toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää, mutta se vähän myöhästyi. Hyvää äitienpäivää silti sinulle Hanne.
Auringonpaistetta, lämpöä ja halauksia sinun päiviisi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !