Siirry pääsisältöön

piirtelyä...

















Kun olin lapsi, asuin Jyväskylässä.
Vappuaamuna heräsin aina aikaisin.
Menin laittamaan ystäväni kanssa serpentiinejä, ohi ajaviin autoihin.
Jos autossa ei ollut antennia, serpentiini ei helposti jäänyt liehumaan autoon.

Kahdentoista maissa menimme kuorma-auton lavalle, vappuhuiskan kera.
Autot ajoivat keskustan katuja edestakaisin, ja lapset kiljuivat ilosta ja riemusta lavalla.

Nämä ihanuudet ovat häipyneet meidän Vapustamme. En muista milloin.

Tänä Vappuna tyttäreni tuli luokseni vappulounaalle.
Piirtelin, luonnostelin...
Ja tietysti lenkkeilin Pilkun kanssa.

Lapsena ja nuorena Vappu on merkinnyt minulle enemmän.
Nyt nautin vapaapäivästä ja olemisesta.

Kommentit

♥ Hannele sanoi…
Kivoja muistoja, ennen turvavöitä...
Jess sanoi…
Lovely drawings!xx
Irmastiina sanoi…
Samaa ajattelin minäkin tänä vappuna...ennen vappu merkitsi enemmän...:)
Ihanaa toukokuuta sinulle Hanne♥
Toivottavasti tyttäresi voi jo paremmin.
Jael sanoi…
Vappu merkitsi minullekin paljon lapsena,nyt ei paljon mitään.
Kauniita piirustuksia;toivon sinulle hyvää toukokuuta Hanne!
Harakka sanoi…
Kivat muistot sulla vapusta.
Kotona mekin oltiin vaan ja mä ompelin verhoja keittiöön.
Hannele:
Niin =)
mioten kaikki muuttuu..
Kivaa toukokuuta!!

jess:

Thank You so much ♥


irmastiina:

Sinulle myös ♥
Tyttäreni tällä hetkellä voi hyvin,
olen kiitollinen!

Jael:
Kiitos sinulle Jael.
Samoin ihanaa toukokuuta sinulle..

Harakka:
Vaan ompelit!!
sehän on hienoa, tuo ompelu!!
Voi hyvin ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …