Siirry pääsisältöön

hän avasi silmänsä ja katsoi..





Enoni, kummisetäni, tanssitaiteilija, on joutunut sairaalaan, vuoteen omaksi, ehkä lopullisesti..
Jokaiselle meistä tuollainen muutos, kesken elämäämme on ikäänkuin kuolonisku, minä ajattelen.

Hän ihmettelee, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun näin on käynyt?

Elämä ei kysele.

Se tuo meille jokaiselle rankkojakin juttuja.
Emme voi muuta kuin ottaa vastaan, sopeutua, hyväksyä.
Tai...
Voimme katkeroitua, käpristyä ja elää lopun ajan vihassa.

Miksi minulle? Moni kysyy...
Ainoa mitä voimme mielestäni tehdä on kuitenkin luottaa, luottaa ja luottaa...



Tein näitä enkeleitä hänelle. ♥

Kommentit

Kiiris sanoi…
Hyvä, enkeleitä tarvitsemme jokainen!
Liirun sanoi…
Rukousta, enkeleitä ja mielen rauhaa sinulle Hanne.
Sairaalavuode pysäyttää ajattelemaan elämän asioita, se on hyvä ratkaisu seestymiseen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarvitsemme valoa !

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham




" On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme.
Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein





" Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin