Siirry pääsisältöön

hän avasi silmänsä ja katsoi..





Enoni, kummisetäni, tanssitaiteilija, on joutunut sairaalaan, vuoteen omaksi, ehkä lopullisesti..
Jokaiselle meistä tuollainen muutos, kesken elämäämme on ikäänkuin kuolonisku, minä ajattelen.

Hän ihmettelee, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun näin on käynyt?

Elämä ei kysele.

Se tuo meille jokaiselle rankkojakin juttuja.
Emme voi muuta kuin ottaa vastaan, sopeutua, hyväksyä.
Tai...
Voimme katkeroitua, käpristyä ja elää lopun ajan vihassa.

Miksi minulle? Moni kysyy...
Ainoa mitä voimme mielestäni tehdä on kuitenkin luottaa, luottaa ja luottaa...



Tein näitä enkeleitä hänelle. ♥

Kommentit

Kiiris sanoi…
Hyvä, enkeleitä tarvitsemme jokainen!
Liirun sanoi…
Rukousta, enkeleitä ja mielen rauhaa sinulle Hanne.
Sairaalavuode pysäyttää ajattelemaan elämän asioita, se on hyvä ratkaisu seestymiseen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …