Siirry pääsisältöön

flunssan kourissa ei kivaa



Muutama ilta sitten piirtelin..




Jännältä näyttää tämä vastavärikuvana





Jatkoin kasvoista kollaasina





Pilkkukin pääsi kuvaan mukaan..



Siitä asti, kun pääsin eläkkeelle, olen ollut flunssan kourissa jo toista viikkoa.
Ens maanantaina menen lääkäriin, jos tämä ei viikonloppuna hellitä.

Ei kuumetta, mutta kuumeinen olo. Kuiva yskä, joka hyökkää etenkin yöllä. Karhea kurkku.
Väsyttää, en jaksa edes piirrellä. Mutta pakko lenkittää Pilkkua.
Puhdistautumistako? Vapautumistako? vai rehellinen flunssa!!

Kommentit

Jael sanoi…
Ihanaa,Pilkkukin mukana:)

Oi ,toivottavasti paranet pian.Halit!
Leena Lumi sanoi…
Hanne, eilen otin kaksi Panadol Hotia ja tänään kävin ostamassa Codemaxia just öiseen yskimiseen. Leivariinkin oli laitettava tulet, kun palelin...Ehkä me ei haluta tajuta pukeutua syksyn mukaan, sillä minä olen ainakin reikkunut suvimekoissa sääret paljaina, mutta nyt se on ohi, ohi.

Ihana, ihana kuva Pilkusta ja hyvin on näköinen♥
No voi, paranemisia! Ainakin hienoja tuotoksia kuitenkin :)
arleena sanoi…
Nyt on ollut liikkeellä tuollaista yskäistä flunssaa. Siskollani oli pitkittynyt sama flunssa ja hän kävi lääkärillä ja sai antibiotit. Ohi meni.
Olet maalannut kauniita tauluja, niissä on selkeää jännitettä ja tunnetta.
trina sanoi…
Kuvassa mielestäni vielä kesän helteinen tunnelma, kaunis. Mulla oli myös yskä vastikään. Lämmin hunajavesi oli silloin kaikkein tehokkain lääke.
Kiiris sanoi…
No harmitus sentään tuo flunssa. Olet kuitenkin jaksanut piirustaa, Pilkku on kyllä söpö!!
Paranemisia!
Voi mukavaa, että Pikuukin pääsi kuvaan♥
Nyt on paljon flunssaa liikkellä....toivottavasti paranet pian...:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …