Siirry pääsisältöön

myrskyä odotellessa



Tulostin edellisen maalaukseni salaperäiset kasvot ja aloin maalata häntä..







Tämäkin enkeli on hieman erilainen kuin ennen.



laitan saunan päälle
imuroin
kirjoitan Joulukortteja
luen kirjaa Appelsiinikuoren kadulta
ja
odotan myrskyä..

Kommentit

Täällä jo puuskissa tuuli puhaltelee kovin...myrskyn pitäisi tulla yöllä.
Tykkään tuosta ensimmäisestä kovasti!
Kirjailijatar sanoi…
Minä toivon, että myrsky menisi nopeasti ylitse, sillä huomenna on lentopäivä. Sauna tekisi kyllä hyvää. Olen huhkinut viimeiset pakkaukset ja hartiat ovat vähän jumissa.

Ihanaa joulun odotusta!
Jael sanoi…
Upea tuo ensimmäinen kuva,hieman erilainen.
Meillä oli myrskyistä eilen ,talon edessä olevan puun iso oksa katkesi ja lähellä 3 uutta nuorta puuta kaatui,ja soitinkin siitä kaupungille.Nytkin äsken ukkosti..
Toivottavasti teille ei tule pahaa myrskyä...
Leena Lumi sanoi…
Tuo eka kuva huimaa...taas uutta.

Kiitos sinulle, sinä ajatustenlukija, minut läpivalaiseva: Kaunis, kaunis ja just oikea sininen siinä, hänessä ♥
Huopalintu sanoi…
Eka kuva on ikonimainen, upea. Täällä tuulee ja vinkuu hurjasti.
Harakka sanoi…
Meillä viime yönä kävi Seija puhaltelemassa puista oksia alas!
Kaunis enkeli taas!
tinttarus sanoi…
Myrsky riepotteli Riihipirtin pihapiiriä ja valvotti sen väkeä.

Myrskytuuli on vieraillut kehossanikin. Ajatuksissakin.

Pian saamme levähtää joulun ihmeen äärelle.

Paljon kaikkea kaunista adventtiajan päiviisi ihana enkelintekijä!
Enkeli itsekin olet♥

Voi hyvin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …