Siirry pääsisältöön

pimeyden keskellä juttelen tähdille




onko se vielä täällä
vai menikö se jo
se Joulu

mikä se oikeastaan on

alanko nyt odottaa kevättä, kesää
vaikka talvi ei ole vielä tullut

voinko aina odottaa Joulua

milloin tiedän, että se on oikeasti saapunut
hiipinyt sisälleni
jäänyt asumaan ikuisesti

Kommentit

tinttarus sanoi…
Niin samanlaisin ajatuksin olen,että sisin värähtää sanoja lukiessa. Näkisimmekö ennen loppiaista?
tinttarus:
Olisipa ihana juttu tavata, kohdata
mulle sopii hyvin.
mun luo voi tulla tai sit voin myös tulla vaikka Turkuunki??
Nyt mulla on tyttäreni Jaser koira, saluki viikon hoidossa eli olen aika kiinni =)
ollaan yhteyksissä ♥
ihanaa Uutta Vuotta, joka kuitenkin pian kolkuttelee...

Minä koen, että tuo tyttö on vuosi 2014

Kirjailijatar sanoi…
Meillä oli niin erilainen joulu, mutta kyllä sekin vaan tuntui joululta. Oli hyvää ruokaa, joulupuu ja rakkaita ihmisiä. Ihanaa uuden vuoden odotusta!
Kijailijatar:
varmaan mielenkiintoista kokea ihan erilaisessa kulttuurissa, maassa se Joulu. Tuovatko ruoat, rakkaat ihmiset, joulupuu sen Joulun, missä sitten onkaan?
Ihanaa Uuutta Vuotta, joka jo kolkuttelee
Anja sanoi…
Minun mielessäni on ainakin vielä hyvinkin joulua jäljellä, ainakin kun kynttilöitä vielä on jäljellä ja ulkona pimeä ilta. Ehkä uusivuosi vie joulun mennessään... :)
Anja:
Hyvä kun Joulu on vielä sinun mielessäsi. Kynttilät tuovat valoa ja tunnelmaa.

Itse ajattelen Joulua, joka ikään kuin ei ole tästä maailmasta, vaikka se saapuukin keskellemme, jos otamme sen vastaan. Joulua, joka oikeasti on meidän kaikkien sisällämme, syvällä hiljaisuudessa.
Miten löytää tuo Joulun sanoma, rauha, niin "maallisessa joulussamme". Voivathan ne olle molemmatkin läsnä..
sylvi sanoi…
"Oi jospa ihmisellä ois joulu ainaninen"lauletaa,
Ihana tyttö.
Leppoisia välipäiviä.♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …