Siirry pääsisältöön

ihmisen olisi etsittävä sitä mikä on, ei sitä minkä hänen mielestään pitäisi olla."- A.Einstein.





Ystävättäreni, jolla on tyylikäs, ihana galleria kotikaupungissani, pyysi minua pitämään helmikuussa näyttelyn.
Oi, miten ilahduin.  Lupauduin.
Aloin heti kaivella niitä uusimpia töitäni esille, jotka eivät ole saaneet vielä olla missään näyttelyssä.

Teokseni ovat melkein kaikki musteella työstettyjä.
Huomenna vien muutamia kehystettäviksi, eli 7 ainakin.

Ei tämä harrastus halpaa ole, mutta haluan jakaa töitäni ihmisten katseltaviksi.
Olen niin kiitollinen, kun kynäni jälki koskettaa ja ilahduttaa joitakin.
Tarkoitus on antaa heille iloa , joskus vaikka nostaa suruakin pintaan..

Ehkä joku ostaakin taulun.

Tämä uusin keväinen neitokainen, kevätär, pääsee ehkä mainokseen ja julisteeseen.

Huomiseksi olisi mietittävä näyttelylleni nimi.
En tiedä vielä yhtään. Ehkä uni auttaa =)

Tervetuloa retkelle Uuteenkaupunkiin helmikuussa. ♥

Kommentit

tinttarus sanoi…
Voi,vihdoin edes silloin tulen,ellemme jo aiemmin näe.....
Ihana,valoisa,toiveikas kevättyttö.
Kevättä kohti,vaikka lunta lupailivat....
Onnea näyttelystä!!!! Olet niin lahjakas ,ja täynnä hyvää myös sisimmästäsi.
Annetaan valon herätellä meitä uuteen kasvuun.....kevääseen!
Tuo tyttö ON ihana! Nimi sopii todella hyvin maalaukselle... kevätär...:)
Meku sanoi…
Voi Hannele minä ilahduin puolestani kun innostuit näyttelyn tekoon! <3
Jael sanoi…
Nämä taideteoksesi ilahduttavat aina:)
Ja mikä ihastuttava tyttö! Pääsispä tuohon näyttelyysi....
Leena Lumi sanoi…
Onpa vahva työ ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !