Siirry pääsisältöön

Kikkarapää





Aloin lukea uudelleen Elif Shafakin romaania "Rakkauden aikakirja".

Jotenkin nuo rakkauden uskonnon 40 sääntöä, jotka saattaa saavuttaa vain rakkauden kautta,
kutsuivat minua.

Shams, kiertävä derverssi (= suufilaisuuden tietä kulkeva henkilö), kokemusten myöten alkoi laatia listaa, jota ei kirjoitettu mihinkään kirjaan vaan joka kaiverrettiin vaan ainoastaan hänen sieluunsa.

Hänelle ne olivat yhtä yleismaailmallisia, luotettavia ja muuttumattomia kuin luonnonlait.
Shamsilta vei vuosia, työstää nämä säännöt lopulliseensa muotoonsa.


Ensimmäinen sääntö:
"Millaisena näemme Jumalan, heijastuu suoraan siitä, millaisena näemme itsemme.
Jos Jumala tuo mieleemme enimmäkseen pelkoa ja syytöksiä, se tarkoittaa että sisällemme on kasautunut liian paljon pelkoa ja syyllisyyttä.
Jos näemme Jumalan olevan täynnä rakkautta ja myötätuntoa, niin olemme mekin."

"Tie totuuden luokse on sydämen työtä, ei pään.
Tee sydämestäsi ensisijainen oppaasi, älä mielestäsi.
Kohtaa, haasta ja lopulta nujerra oma nafsisi (=valheelinen minuus)sydämelläsi.
Oman minuuden tunteminen johtaa Jumalan tuntemiseen."



"Kuolema antoi minulle elämän"-Anita Moorjani

Minun ei tarvitse tehdä mitään, ansaittakseni rakkauden. Ei muuttua, ei rukoilla.
Sen ymmärtäminen, että olen jo rakkaus, on tärkein.
Rakkautena oleminen tarkoittaa, että ymmärtää, että miten tärkeää on vaalia omaa sieluaan, kuunnella omia tarpeitaan ja olla jättämättä itseään aina viimeiselle sijalle.
Olen jo se, mitä koskaan voin yhrittääkään olla.
Älä pelkää mitään, rakasta.

=)

Kommentit

Kaunis tyttö, erilainen... luettavien listalle laitan tuon kirjan...:=

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !