Siirry pääsisältöön

Puiden tarinaa


Alunperin hylätystä maalausalustasta on ollut kyse.
Löysin sen ja ne upeat haaleat väriläiskät, jotka ovat muotoutuneet vuosien maalaamisestani.

Aloin väritellä, kuvailla, etsiä juttuja , tarinoita.
Sain monta upeaa, ihanaa mystistä kuvaa, joista tein kortteja.

Aloin peittää, yksinkertaistaa ja sieltä nuo kolme ihanaa puuta syntyivät.
He odottavat ensilunta, niin kuin minäkin.
Heidän loistonsa ei sula, ei häviä talven syliin;
se kestää, mikä on totta, ikuisuuden.
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !