Siirry pääsisältöön

talojen tarina


Ihminen on kuin talo tai puu tai astia!
Millainen talo sinä haluaisit olla?
Kenet sinä haluat kutsua taloosi asumaan tai vierailemaan?

Nämä talot ovat kokoontuneet yhteen, metsänreunalle,
odottamaan valoa, odottamaan lunta ja talvea.













Kuka sinä olet heistä?

Kommentit

Jael sanoi…
Kiva nähdä hieman erilaisia tauluja sinulta,ja niin viehättävät talot.Hmmm,haluaisin ehkä olla omakotitalo,jossa on suuri puutarha...
Seija sanoi…
Ajatuksia herättäviä tauluja.
Haluaisin olla talo, johon joku haluaisi tulla ja pitää huolta talosta niin ettei talo kuitenkaan joutuisi luopumaan omasta identiteetistään.
Jael:
Olen kyllä maalaillut taloja tai pikkukyliä ennenkin.
Ne viehättävät minua. kaksi olen myynyt niistä jo muutama vuosi sitten.

Tykkään taloista =9

seija:
Kiitos sinulle =9
Eihän kukaan vooi viedä omaa identiteettiäsi, jos et otse ole valmist antamaan tai luopumaan.
joudummekohan lopuksi luopumaan omastamme tai ehkä emme sittenkään ole n iitä, joiksi itseämme luulemme...
Leena Lumi sanoi…
Minä olen talo, jossa on neljä vuodenaikaa ja iso puutarha. Kuusiakin pitää olla, sillä ne kantavat kauniisti lunta.

Onkohan tuo vika se sama, joka oli facessa...

Tämä on hieno idea: Aina sinulta syntyy jotain uutta <3

(Tehdään jouluvaihtarit. Palaan asiaan heti kun ehdin, mutta mieti. Nyt viikonloppuna ensin päivä meille, sitten arvontaa ja sitten...Isänpäivänä olemme pitkän viikonlopun länsirannikolla. Katsotaan kumpi eka meilaa;)
tinttarus sanoi…
Olisin pieni lämmin punainen tupa. Pihaani johtaisi narahtava kaunis portti. Niityn kukat kesällä koristaisivat piennartani ja talvella lapioisin vain kapean kujan johtamaan portailleni. Avain olisi helpossa piilossa, jotta poissaollessanikin voisi ystävä istahtaa keittiööni odottamaan:)
Voi sinua ihanaa, nautin talojesi katsomisesta. Punainen viehätti♥suloisuudellaan.....

sylvi sanoi…
Minä haluaisin olla viidesta talo.
Ovi saa olla auki kaikille.

Hyvää marraskuuta sinulle ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !