Siirry pääsisältöön

"Kun ihmiset ovat olevinaan jumalia"-D.H.Lawrence


Yksinäisyys


Minä en koskaan ymmärrä, mitä ihmiset tarkoittavat, kun
valittavat yksinäisyyttä.
Yksinolo on elämän suurimpia iloja, kun voi ajatella
omia ajatuksiaan,
tehdä omia pieniä askareitaan, katsella etäistä maailmaa
ja kokea, ettei mikään häiritse syvään juurtunutta yhteyttä
kaiken ytimeen.

More Pansies (1932)- D.H.Lawrence









Olemattomuus

Tähdet avautuvat ja sulkeutuvat,
putoavat rintaani
niin kuin tähdet lampeen.

Leuto tuuli puhaltaa viileänä,
läikyttää pienen roiskeen toisen jälkeen
aallon harjoista ylitseni.

Ja tumma ruoho jaloissani
tuntuu huljuvan minussa
niin kuin ruoho purossa.

Oi, ja on ihanaa, kun kuulun
kaikkeen tähän, enkä ole
enää minä itse.

Nähkääs, olen väsynyt itseeni!

Look! We have Come Through (1917)- D.H. Lawrence







Kommentit

Timo Lampi sanoi…
Viisaita lauseita.

Mielestäin yksinäisyyttä on niin kovin monenlaista. Moni luonani käyvä valittelee välillä yksinäisyyttään.

Joskus auttaa kun kehotan ihmistä meneen muitten joukkoon, joskus taasen se, että vaan on ja kuuntelee. Joillain on kavereita kymmenittäin ja silti tuntevat yksinäisyyttä.

Yksin oloa ei voi oppia kirjoista. Sen oppii vaan elämällä. Parhaimmillaan yksin olo on kuin ois onnelassaan höyhenpatjan päällä, joskus taasen aivan päinvastaista.

Ihmisen on hyvä opetella välillä oleen yksin. Välillä yksinolo ja rauhoittuminen mietiskelemään puhdistaa ihmisen pään hienosti ja taas jaksaa.
Harakka sanoi…
Yhdyn myös sanoihisi!
Heippa Timo:
Viisaita sinäkin kirjoitit =)

Vanhemmiten minusta on kehkeytynyt melkein "erakko".
Viihdyn itseni kanssa.
On niin paljon asioita, jotka tarvitsevat pysähtymistä, hiljaisuutta, yksinoloa...

En enää haluaisi tehdä kompromissejä =)
ainakaan usein, ainakaan paljoa...

Joskus kaipaan sielunystävää...Toisaalta minulla on ystäviä, erilaisia..
Joskus kaipaan sellaista ystävää, joka pitää puoliani, on lähellä, vaikka minä itse olisinkin, horjahtanut...

Olen lopettanut etsimisen. En ole koskaan yksin!

Harakka:
Kiitos ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …