Siirry pääsisältöön

Tyttäreni tarina ♥
















Tyttäreni Maija kirjoitti kymmenvuotiaana tarinan " Lumihiutaleesta".

Kommentit

Hannele mummu:
Kiitos sinulle =)
Seija sanoi…
Liikuttavan kaunis tarina.
Timo Lampi sanoi…
Voi kuinka ihana!
Kuva on kanssa kaunis!
Kirjailijatar sanoi…
Ihan hirmuisen hellyttävä tarina, todella kaunis.
Jael sanoi…
Ihana:) Ja ihana muistona tuo tyttäresi lapsena kirjoittama tarina:) Kuva on myös kaunis.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, lumoava versio siitä kultaisesta enkelistä <3
Leena Lumi sanoi…
Hyvin tarkka lumitähti on tyttäresi kirjeessä. Minäkin olen säästänyt Merin kirjeitä...
Seija :
kiitos ♥

Timo Lampi:
kiitos Timo =)

Irmastiina:
Voi kiitos sinulle ♥

kirjailijatar:
Tuo tarina koskettaa niin minua..
Ihana, että se on muistona ♥
Kiitos sinulle!

Jael:
Niin paljon olen säästänyt tyttöjen piirustuksia ja kirjoituksika, äitienpäiväkortteja..
Vuosi vuodelta ne merkitsevät enemmän ♥

Leena Lumi:
Itsekin tykkään niin tuosta "valontuojasta".
Nuo lasten kirjolitukset ja piirustukset ovat ihania aarteita!!
Leena Lumi sanoi…
Hanne, tämä enkeli jäi tuntumaan, vaikka tiedät, että en ole enkeli-ihminen muuta kuin sinun enkeliesi kanssa. Tässä on jotain rajan ylivievää...Mietin joulua, mutta tulee se vaikka emme tekisi yhtikäs mitään. Se on kivaa aikaa, enkä stressaa yhtään. Älä sinäkään.

Heippa Leena:

Hän on valontuoja..
tauluna mulla sängyn yläpuolella..

Niin, Se tulee, vaiks ei tekis mitään,
lohduttavaa..
En tee paljoa, vähän, tipotellen..
Kiitos sanoistasi ♥
tinttarus sanoi…
Oi♥ Sydänlämpöinen ja koskettava on tyttäresi tarina.
Elisa:

<3 Kiitos sinulle kommentistasi =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !