Siirry pääsisältöön

Tunnustuksia...




Sain lumiomenalta, Marialta (Mamman uuni) ja Margelta (Elämän helminauhaa) muutama päivä sitten tunnustuksen blogistani ja samalla he haastoivat minua kertomaan 7 asiaa itsestäni.
Sydämellisesti kiitos teille: lumiomena, Maria ja Marge!
Kuten huomaatte, en osaa linkittää ja toisten kuvienkin liittäminen ei aina onnistu.

En haasta eteenpäin yksilöiden joitakin blogeja tai niiden kirjoittajia
sillä mielestäni kaikki blogit ovat omalla tavallaan niin persoonallisia, omanlaisiaan, mielenkiintoisia, herkkiä sanoineen tai kuvineen..

En halua enkä osaa, poimia niistä erityisesti joitain esille.
Haluan kiittää niistä jokaista yhdessä ja erikseen. Olen saanut niistä niin paljon kaikkea: iloa, lohdutusta, välittämistä, kannustusta, tietoa,taidetta, sielunliikutusta ja ihania ystäviä.
Eli haastan kaikki halukkaat tähän samaan haasteeseen, kertomaan 7 uutta tai vanhaa salaisuuttaan itsestään.


Minusta 7 salaisuuttani:

1. Elämässäni tärkeintä minulle on Valon,
Rakkauden ja Jumalan yhteyden löytäminen.

2. Toiseksi tärkeimmät ovat tyttäreni.

3. Eläimet, kasvit, puut, kivet,metsä,meri,järvi,
tähdet,aurinko, kuu, tuuli, sade, pilvet, tuli,
sieltä Hänet löydän.

4. Sydämeni itkee, kun rakas kissani tuo haavoittuneen linnun suussaan eteeni.

5. Juokseminen, paljainjaloin kävely, uinti, ilmaisullinen tanssi
avaavat yhteyden Häneen.


6. Musiikkia ja maalaamista ilman en voi olla.

7. Odotan hiljaa, että sielunystäväni tulisi luokseni.

Ehkä nämä salaisuudet olen jo paljastanut kirjoituksissani, maalauksissani mutta ne ovat minulle niin tärkeitä.
haluan paljastaa extrana vielä makuelämyksen saralta mieltymyksiäni:


Parsakaali, juustot, suklaa, Mövenbic-jäätelöt, kuohari ja punaviini.



Kommentit

sylvi sanoi…
Olet ihana ihminen.
Ihana kun olet olemassa.
Kirjailijatar sanoi…
Kun vanhempi tyttö oli pieni, parsakaali oli hänen suosikkinsa. Perjantaisin ostimme hänelle karkin sijasta parskaalin, jota neiti pureskeli sängyssä samalla, kun luki kirjoja. No, ajat ovat siitä muuttuneet :)
Yaelian sanoi…
Salaisuuksiasi oli mukava lukea,aivan omankaltaisiasi.
Minäkin rakastan parsakaalia,nam!
Ja tuo kissasi on suloinen,vaikka tuokin niitä saaliita joskus....
lumiomena sanoi…
Onnea tunnustuksista ja kiva, että otin sen ja haasteen vastaan :)
Oli ilo lukea sinun elämäsi seitsemän kohtaa, seitsemän askelta.

Luonto on minullekin hiljentymisen paikka.

Ja juusto, suklaa ja punaviini. Perjantaina illalla lasten nukahdettua vedän villasukat jalkaani, sytyän kynttilän ja kaadan itselleni lasillisen hyvää punaviiniä. Se on minun pieni perjantainautintoni :)

Ihanaa viikonloppua, Hanne!
Harakka sanoi…
Kivoja salaisuuksia sinusta.
Monta oli samaa, kuin mullakin olisi.
Luonto on mullekkin tosi tärkeä, siellä rauhotun ja saan tyydytystä ja voimaa elämääni.
Kissa on kyllä kaunis sulla, vaikkei se lintujuttu olekkaan niin kivaa, mutta se on kissan luonto, mikä sen asian sanelee.
Hyvää viikonloppua sulle!
hanne sanoi…
Sylvi:
Voi kiitos sinulle!

Kirjailijatar:
Tykkään parsakaalista senkin takin, kun se on niin ylivoimaisen terveellinen..

Yealian.
Ei kissat tajua. Ne ovat saalistajia, se kuuluu niin niiden luontoonsa..

lumiomena:
Minulla on sama perjantai nautinto.
tosin lapset ovat jo lentäneet pois.
Nuorin tyttäreni on nykyään tosi vähän luonani. Olen iloinen, että hän viihtyy omassa kodissaan mutta huomaan kaipaavani häntä. Olin niin tottunut hänen läsnäoloonsa.
Jotenkin koen itseni yksinäiseksi.

Harakka:
Niin nen kissat ja niiden jutut.
Emme voi niille mitään. Syö tai tule syödyksi pelaa useinmiten eläinmaailmassa..
Sinulle ihanaa viikonloppua..
Yksinäinen susi sanoi…
Kun luin Sylvin kommentin niin olin suorastaan liikuttunut. Miten nappiin hän osuikaan. Olet ihana ihminen ja on ihana että olet olemassa.

Oli ilo taas lukea salaisuuksiasi..

Toivon sinulle värikkäitä syksyn lehtiä, hyvää oloa ja rauhaa.
arleena sanoi…
Ihana kissa.
Hyvät asiat sinulla olivat tärkeysjärjestyksessä.

Mukavaa viikonloppua
tinttarus sanoi…
Ihan ensin ONNEA tunnustuksista!
Toiseksi KIITOS kun olet siellä jossain!Omana itsenäsi olet juuri noin IHANA!
Kolmanneksi liikutuin lukiessani seitsemää tärkeää asiaa sinusta.
Vieläkö 4., 5.,6. ja seitsemäs sopisi nyt kommenttiin:) Mutta niputettuna:
viihdyn virtauksesi viemänä täällä. KAuneutta. Aitoutta. HErkkyyttä.
Liitän pyyntöihini, että saisit kohdata sieluntoverin, jonka kanssa jakaa ihanuutesi.
Iloa viikonloppuusi!
Piri sanoi…
Hanne, tunnustan olevani iloinen, kun olen löytänyt blogisi. Avoimesti ja koskettavasti kirjoitat niin elämäsi iloista kuin suruista.
hanne sanoi…
Yksinäinen susi:
kiitos sinulle susi suloinen sanoistasi..
Sinulle myös toivon ihania hetkiä metsän värikylläisyydessä..

arleena:
Nyt viimeaikoina vasta ymmärrän, miksi Hän on ykkösenä, eivätkä lapseni!

Hannele:
Hän on niin valokuvauksellinen, vaiks kuvakulma on hieman...

tinttarus:
kiitos sinulle aina niin ihanista ajatuksista, sanoistasi..
halaan ja siunaan!

Piri:
Oi Piri miten ilahduin kun löysit..
ja sait jotain itsellesi..
kiitos sanoistasi..
halaus sinulle!
Leena Lumi sanoi…
Hanne, sydämesi ei tarvitse itkeä murhattuja laululintusia: laita kissa valjaisiin! Olen suuri lintujen ystävä! Ehkä sinä myös...

Taide ja luovuuden purkautuminen on niin tärkeää...joskus ajattelen, että kunpa voisi elää vain taiteelle ja kulttuurille. Kaikki muu pois. Mutta eihän elämä ole sellaista. Elämä on moneutta.

Sielunystäväsi ehkä on jo matkalla sinua kohden...sitä ei koskaan voi tietää.

Parsa 'mit Hollandaise Sauce' on parasta mitä tiedän, siis graavin merisiian ja korvasienikeiton jälkeen;-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !