Siirry pääsisältöön

Borta bra men hemma best!




Kotona.
Kissat olivat kaivanneet.

Meri oli niin turkoosi, puhdas, kirkas ja ihana.
Aurinko oli niin polttava, kirkas, vaarallinen.
Nautin suuresti.
Kerron myöhemmin kuvien kera.

Tänään halusin piirtää.
Eilen myin yhden tauluni, juuri sen, jota en olisi halunnut myydä.
Jäi ikävä mutta opettelen luopumaan.
Teen uuden itselleni.




Tervetuloa uudet lukijani ♥ Ti, Miiwi, Tiinuliinu, maria...ja kaikki te, joita en ole mahdollisesti huomioinut.

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Mukavaa, että olet palannut.
Eilen juuri mietin sinua..:)

Jään odottamaan kertomustasi ja kuviasi merestä ja aurigosta..:)
Hanne sanoi…
Tervetuloa kotiin!
Kuvia odotellessa, katselin noita sinun ihania piirustuksiasi.
Voi että olet taitava monessa mielessä:)
tinttarus sanoi…
Syli avoinna toivottelen takaisin kotomaan kamaralle!
Auringonlämpö hetkeksi kiiruhti täällä piiloon ja teki sijaa sateen raikkaudelle...
Odotellen kuvia kaukaa...
Halauksin♥
Pepi sanoi…
Tervetuloa takaisin♥

Nyt vasta huomsin edellisen postauksesi, vaikka itse pyysinkin kommenttia noista hassuista kengistä!
Olisinpa lukenut aiemmin, olisinkin ehkä ostanut nuo, enkä vielä kalliimpia keinupohjasandaaleita -tosin ne voi näin kaupunkioloissa olla hieman huomiotaherättämättömämmät *huh mikä sana*

Lomakuvia odotellen ☺
Yaelian sanoi…
Ehdinkin jo kaivata blogiasi,joten tervetuloa takaisin.Kauniita kuviasi on taas ihana nähdä,ja onnea myynnin johdosta.Onkin vaikeaa luopua omista töistään,niihin voi kiintyä.
Ari sanoi…
Välkommen back
arleena sanoi…
Kuulosti lomasi täyteläisen aurinkoiselta.
Irmastiina:
Kiva, että olin ajatuksissasi =)

hanne:
kaikki me olemme taitavia ja ainutlaatuisia, hanne ♥

tinttarus:
halauksia sulle tinttarus ♥

Pepi.
hassut kengät ovat ihanat..
ajattelin ostaa toiset juhlakengät, joilla vain kävelen..

Yealin:
Ajattelin sinua matkallani.
kuinka kuumassa saat7joudut elämään..
Aurinko on aina lähellä ja ylhäällä..♥

Ari:
Merci!

arleena =)=)=)

Hannele :
hemma är skönt!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !