Siirry pääsisältöön

..niin minä matkani aloin..paljain jaloin..




Lapsena juostiin aina koko kesä paljain jaloin.
Oli niin kiire, ettei ehtinyt laittaa kenkäsiä.
Marjassa oli aina kumpparit jaloissa, niin ja ukkosella.

Viime kesänä innostuin paljasjalkakävelystä.
Kävelin pururadalla aina lopuksi, sauvakävelyni jäleen pari kilsaa, paljain jaloin.
Muutama päivä sitten juoksin paljain jaloin. Tuntui mukavalta. Hieman väistelin käpysiä, kiviä.

Olen lukenut paljainjaloinjuoksun huikeista eduista:
ihmisen oikea, luonnollinen asento palautuu, selkä-, lonkka, polvivaivat saattavat parantua, jalkaterän lihakset saavat ihanaa, monipuolista liikuntaa, joka heijastuu koko kehoon.

Eilisellä Hesan retkelläni ostin itselleni "fivefingersit" eli paljasjalkatossut.
Ne ovat tosi kevyet, pehmeät kuin paljaat jalat ilman kenkiä mutta suojaavat arkaa jalanpohjaa lasilta, kiviltä jne.
Maksoivat 139 e.

Aamulla kävin niillä juoksulenkillä.
Oi miten ihanat ne ovatkaan.
Juoksun jälkeen keho oli kuin "uusi", lapsuuden muisto kehossa palautui..
Suosittelen kaikille lämpimästi !






Huomenna lähdemme vanhemman tyttäreni kanssa Turkkiin, Sideen.
Siellä on pitkä, ihana hiekkaranta, jota juosta paljain jaloin.
Vanhaa kulttuuria, itämaista tunnelmaa. Ehkä kohtaan siellä suufilaisia ?





Olen siis poissa vähän yli viikon, tästä maailmasta.
Toivotan teille ihanaa alkukesää, missä sitten olettekin ja minkälaisissa kengissä ♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Ihanat kengät...:)

Minäkin pidän paljain jaloin kulkemisesta, mutta tuollaiset kengät olisivat kyllä tarpeen, näin talven jälkeen ovat jalkapohjat kyllä aikas arat...:)

Oikein ihanaa Turkin matkaa sinulle ystäväni.♥

Meilläkin oli matka Turkkiin varattu toukokuuksi, mutta mieheni sairastuttua, jouduimme sen perumaan.
Maria sanoi…
Oikein ihanaa matkaa sinulle Hanne♥
Metsätonttu sanoi…
Voi jukra! Onko tuollaisiakin kenkiä!!

Hyvää matkaa Turkkiin!
Yaelian sanoi…
Näin jossain tuollaiset kengät,ja ensin ne naurattivat,mutta olisi mielenkiintoista kokeilla.
Paljain jaloin tykkään kävellä kivilattialla kesällä,jolloin on kuumaa, ja lattia viileä.
Ihanaa Turkin matkaa Hanne,nauttikaa kunnolla:)
Kiki sanoi…
Oikein ihanaa alkukesän jatkoa Sinullekin, Hanne! Ja paljon mukavia paljasjalkaisia hetkiä.
Minäkin pääsin tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä nauttimaan paljasjalkaisuudesta ja millaisella alustalla. Suloisella, pehmeällä, lyhyeksi leikatulla, tasaisella, vehreällä ruohomatolla, ihanaa!
e sanoi…
Ite oot suufi :D
arleena sanoi…
Noita tossuja alan metsästää itselleni.

Oikein leppoisaa lomamatkaa.
Ari sanoi…
Mukavaa matkaa Hanne!
Kirjailijatar sanoi…
Oikein mahtavaa matkaa teille!

Minä riisun heti kengät, kun pääsen kaupungista maalle. Paljain jaloin on ihana kulkea, mutta kaupungissa en yleensä uskalla.
Runotalon Sari sanoi…
Aivan ihanat noi kengät. Juuri nauroin, kun jalkapohjani ovat täynnä kaikenlaista moskaa, kun kävelin puutarhassa avojaloin - tosi kova homma aina saada jalat puhtaiksi. Rakastan kävellä avojaloin, silloin on yhtä myös äitimaan kanssa ja saa ilmaista terapiahierontaa.

Toteutin sen sen peilijutun, josta joskus haaveilin. Ei ihan sitä mitä ajattelin, kun ei ollut unelmieni vanhaa roheeta peiliä...poikkea katsomassa mihin profiilikuvasi minut innoitti. Kiitti Hanne! Niin ja vielä: kaikki piirroksesi/maalauksesi ovat aivan omaa luokkaansa, ihania, sielukkaita :)

Toivon, että matkanne oli nautinnollinen.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, usko tai älä: Yhden koko kesän kävelin nuorena paljain jaloin. Oli menossa semmoinen karaisukausi.

Nyt ei tulisi mieleenkään, sillä olen aktiiivi keräämään lasia luonnosta. Mutta kesäkuun 1. päivästästä elokuun loppuun en käytä sukkia kuin hautajaisissa eli olen paljain säärin.

Ihanaa matkaa teille!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !