Siirry pääsisältöön

Hyvästi rakas Jarvis!




Tyttäreni rakas gordoninsetteri Jarvis, melkein 13 v, nukkui tänään pois.
Suuri suru. Hän oli minullekin niin rakas.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Voi Hanne ,olen pahoillani sinun ja tyttäresi puolesta,Oletkin usein esitellyt ihanan Jarviksen täällä blogissasi,R.I.P. Onneksi sinulla on nyt Pilkku siellä lohtuna.Lemmikin menetys on niin surullista.
Inka sanoi…
Voi otan osaa :( muistan hyvin miltä tuntui menettää koiraystävä :(
Huhtikuunnoita sanoi…
Miten surullista ja kuitenkin odotettavaa. Jarvis sai elää pitkän ja hyvän elämän, niin uskon.
Hyvää syksyn jatkoa Sinulle ja Pilkulle.
Ari sanoi…
Voih, otan osaa Hanne, Hän oli hieno koira!
Marja Leena sanoi…
Ikävä kuulla, Hanne. Lemmikeistä tulee niin rakkaita. Ne ovat persoonia ja ikiuskollisia. Suru kestää pitkään.
Hannah sanoi…
Lämpöisin osanottoni. On tavattoman raskasta ja surullista luopua rakkaasta lemmikistä. Jarvis kulkee kuitenkin varmasti aina mukananne, sydämen muistoissa.
Jaksamista ja valoa marraskuun askeliin ♥
arleena sanoi…
Otan osaa. Muistot jäävät.
Kiirepakolainen sanoi…
Itse jonkun aikaa sitten rakkaista rakkaimman koiraystäväni menettäneenä ymmärrän surun. Ymmärrän tyhjyyden. Mikä paikkaisi ystävän jättämän aukon?
Irmastiina sanoi…
Lämmin osanottoni.♥

Lemmikistä on tosi raskasta luopua.
tinttarus sanoi…
Voi.
Vuodatan kyyneliä kanssanne.
Minulla kännykän taustakuvana vuosi sitten poisnukkuneen koirulaisemme kuva. Rakkaus säilyy muistoissa.

Voimia jaksaa tämän yli. Teille molemmille♥
Yksinäinen susi sanoi…
Lohdun halauksia sinulle ♥
Miten kaunis mutta hauras elämä voikaan olla. Muistot säilyvät.
Erjuska sanoi…
Voi surku. Otan osaa. T. Erjuska
Kirjailijatar sanoi…
Otan osaa, en osaa kuvitella miltä koiran menettäminen tuntuu. Varmasti hirveän surullista.
Kiitos teille kaikille sanoistanne, lohdutuksista, läsnäolostanne.
Kaikki me olemme joutuneet luopumaan elämässämme rakkaista ihmisistä mahdollisesti, eläimistä, terveydestämme tai lähimmäisen terveys on koskettanut.
Elämä tuo arvaamattomasti synkkiäkin, raskaita asioita, tapahtumia meille kaikille joskus.

Kuinka jaksaa eteenpäin?

Surun kautta valoon ja isompaan ymmärrykseen,rakkaudellisuuteen, empatiaan ja anteeksiantoon kaikille ja kaikelle.
Mikään täällä maailmassa ei ole loputonta. Oppikaamme elämään tässä hetkessä kiitollisina, rakkaudellisina, läsnäolevina niille ihanuuksille, joita meillä on.
Liirum sanoi…
Lohdun paijauksia suruunne <3
Harakka sanoi…
Otan osaa suruusi ja ikävääsi Jarviksen poismenon johdodsta!
Tiedän, miten raskasta se voi olla, olen ite menettänyt kaksi tosi rakasta koiraa, ja suru heistä oli todella syvää ja raskasta kantaa!
Ninkuin myös mulla on ollut kaneja, ja tyttären marsu ja hamsteri.
Heidänkin menettäminen on ollut yhtä raskasta...heistä vaan tulee kuin perhenjäseniä, kun siinä elämäänsä viettävät meidän kanssamme yhdessä.Jokaista olen surrut ja ikävöinyt hirveästi!
Tyttärelle myös voimia!
Kiitos Liirum,
kiitos harakka ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …