Siirry pääsisältöön

kuulin sateen äänen, näin kauneuden harmaudessa...








Kosteus, tihkusade, tyyneys rauhoittivat tänään mieltäni.
Metsä oli niin pehmeän kaunis. Puut kuuntelivat, kivet odottivat.
Kuinka kiitollinen olen, että saan vaeltaa ajattomana uusia polkuja, tallattuja peltoja, kärryteitä...


Ostin tänään Mari Mörön "Paratiisi"-runoteoksen.
Runot, niiden pelkistetyt sanat, kiteytetty sanoma, hauraan herkkä, joskus voimallinen kieli, opettavat katsomaan korvilla ja kuuntelemaan silmillä.
Ne opettavat tietoista läsnäoloa, ihan niinkuin hiljaa istuminen, ilman ajatuksenvirtaa..


Piirsin tänään enkelin. Hämmästyin , kuinka siitä tuli tutunnäköinen.
Näen sillä vanhemman tyttäreni ja toisaalta itseni kasvot..


Valo tarvitsee pimeyttä, loistaakseen täydesti.

ihanaa lauantai-iltaa teille♥

Kommentit

sylvi sanoi…
Niin kauniisti kirjoitettu ja niin totta, valo tarvitsee pimeyttä, loistaakseen täydelliseti-
Kauniit enkelit.
Hyvää ja siunattua puhää Sinulle!.♥
Liirum sanoi…
Kiitos,kiitos siveltimesi jälki värityksineen kuvaa sydämen mielen.
Mukavaa ja valoisaa Pyhää maailmaasi.
Pai pai <3
Yksinäinen susi sanoi…
Voih, huomenna lähden metsään. Aloin sitä nyt kaivata niin kovasti. Metsän kotoinen helma, mikä sen parempaa.

Lämpöisää lauantaita :)
Maria sanoi…
Sanoja lahjaksi sinulle

matka
odotus
muisto
vesi
vihreä

t.maria
Marja Leena sanoi…
Näistä enkeleistä tuli jouluinen olo, sitä ne kynttilät tekevät. Tänä aamuna olen poltellut kynttilöitä ja ajatellut valoisia ajatuksia.
Irmastiina sanoi…
Mekin Niilon kanssa löysimme eilen "uuden" metsän. Läheltä uutta kotia.
Vanha metsämmekin on lähellä tätä kotia.
Rakastan kävellä metsässä.

Aurinkoista tätä päivää sinulle.♥
SARI sanoi…
Tulin kylään, laitoin sinulle sanoja - käy kurkkaamassa ;)
Kirjailijatar sanoi…
Tuo on kyllä ihan totta, että valo tarvitsee pimeyttä loistaakseen...mielenkiintoinen ajatus.

Hyvää sunnuntaita sinne.
Yaelian sanoi…
Ihailen miten aina jaksat maalata uusia enkeleitä ,toinen toistaan ihanempia ja niin herkkiä!
Meillekin saisi tulla sadetta;sitä luvattiin mutta eipäs tullutkaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa Hanne!
trina sanoi…
Syksyinen luonto on odottavassa äänettömyydessään rauhoittava. Enkelissä on lämmin tunnelma, kotoinen ja turvallinen, ehkä sinä ja tyttäresikin olette sellaisia.
Lastu sanoi…
Ihmeellistä, että kuvaasi piirtyvät tyttäresi ja omat kasvosi. "Tunne itsesi" on hyvä taito, sinulla se jo on.

Kuvien ja sanojen kautta elämä kirkastuu. Valaisee silloinkin kun on pimeää.
Sylvi:
Kynttilät loistavat niin kauniisti pimeässä.
Ihanaa tätä pimeää marrasviikkoa sulle!

Liirum:
Kiitos kauniista sanoistasi Liirum=)

Yksinäinen susi:
Niinpä, metsänhelma vai metsän helm? samapa tuo mutta tunne on ihana=)

Maria:
kiitos maria sanoistasi


Marja Leena:
Minä myös polttelen kynttilöitä, tuikkuja ja "jouluvaloja"
Hyviä, suloisia hetkiä päiviisi=)

Irmastiina:
Tänään olikin ihana aurinkloinen aamupäivä täällä. Niin kaunis, kirkas!
Sinulle ja Niilolle metsäisiä terveisiä!

Sari:
Kävin kurkkaamassa.
Kiitos sanoistasi♥

Kirjailijatar:
kiitos=)..
sinulle valontäyteisiä hetkiä pimeässä marraskuussa..

Yaelian:
Minulla on paljon omaa aikaa ja haluan olla kosketuksissa piirtämiseen, maalaamiseen, päivittäin..
Kivaa tätä viikkoa sulle ♥

trina.
Luonto on valmistautunut,
se odottaa talven saapumista,
antaa kaiken tapahtua..
kiitos sinulle=)

Lastu:
Valoisia hetkiä sinulle..
omat sanasi tuovat myös valoa pimenevään aikaamme.=)

Ihanaa tätä viikkoa sinulle..
Matkailetkohan junissa taas?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !