Siirry pääsisältöön

lauantaina lumisateessa..


Hiihtoloma ohi. Yhtään en hiihtänyt. Nautin vapaudesta, ajattomuudestani.

Kävimme eilen tyttäreni kanssa Turussa. Ostin värejä ja paperia. En yhtään vaatetta.

Kevätväsymys. Rupi huulessa.

Oivalsin ison asian.

Ihanaa alkanutta viikonloppua teille♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
ihanaa alkanutta viikonloppua sinullekkin!
Yaelian sanoi…
Ihanan rentouttavaa viikonloppua Hanne! Ja hyvä on välillä ihan vain olla:)
Pepi sanoi…
Rentoa viikonloppua!
Tykkään aina vaan noista sua "seuraavista" linnuista :D
tinttarus sanoi…
Ison asian oivaltaminen avaa valolle tilaa omassa itsessä. Iloitsen puolestasi!

Viimeisen lomapäivän aamussa vahvistuin sanan äärellä. SAin kuulla niin viisaita sanoja, niin viisaita, että niiden voima kuljettaa alkavaan arkeen pystypäin ja huolten reppu kevyempänä.

HAlaus sinulle , ihana olet!
Harakka sanoi…
Aina ei hiihtolomalla tarvikkaan hiihtää, voi tehdä sellasta vaan, mistä tykkää, se vasta rentouttaakin!
Hyvää sunnuntaita sulle!
Irmastiina:
samoin sinulle♥ Irmastiina!

Yaeian:
Ihanaa alkavaa uutta viikkoa. Pian alkaa jo maaliskuu!!
ihanaa, kun kevät saapuu!

pepi:
Kiitos ihana Pepi!

tinttarus:
Kiitos sinulle♥
Sinulta saa aina valoa ja lohtua.
hyvä aloitus uudella kouluviikolle sinulla, sanan kuuleminen, valon saaminen!
halaus ♥

Harakka:
Olet niin oikeassa harakka..
Loma, jossa saa olla, tehdä jos jaksaa tai haluaa, ja taas olla..halaus sulle!!
Leena Lumi sanoi…
Hurja, miten ihanat värit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !