Siirry pääsisältöön

sunnuntain rauhaa..



Hikinen, raju sunnuntai.
Lumitöitä, lumitöitä, ja vielä kerran lumitöitä. Rämmin metsässä umpihangessa Pilkun kanssa.
Sunnuntaijooga.

Ja sit sain omistautua piirtämiselle.
Yritin sitkeästi piirtää musteella. Muste oli hiukan kokkareista ja terä jumitti musteen..
Mutta olen tyytyväinen lopputulokseen..

Ihanaa, huomenna ei tartte mennä kouluun, eikä koko viikkona!

Kommentit

Marja Leena sanoi…
Virkistävää ja rentouttavaa lomaa sinulle!
Marja Leena:
Kiitos♥
Ihanaa kun saa vain ohjelmoida itse olemattomuuden, melkein=)
Rita sanoi…
Hyvää talvilomaviikkoa! Opettajat ja oppilaat ansaitsevat pienen irtioton arjesta :)
Irmastiina sanoi…
Hyvää lomaa sinulle.♥
♥ Hannele sanoi…
Sunnuntait on kivoja rauhassaan.
Harakka sanoi…
Olet saanut paljon kivaa aikaseksi sunnuntain aikana!
Hyvää lomailemista!
Aana sanoi…
"Tytöllä" on suloisen unelmoiva ja kaihoisa katse, mahtaneeko haaveilla keväisestä lämmöstä ja auringosta:)

Leppoisaa lomaviikkoa!
Yaelian sanoi…
Tosi
hieno lopputulos:)
Ja rentouttavaa lomaa Hanne!
Rita:
Irtiotot tekevät aina niin hyvää, kaikille..
Ihminen laajenee!

Irmastiina Kiitos..
Samoin??

Hannele:
Minä tykkään kait enemmän lauantaista=)

Harakka:
Kiitos=)
Harakka..

Aana.
juuri siitä hän haaveilee, unelmoi!!
Ihanaa tätä viikkoa sulle!

Yael:
Kiitos sinulle..
Nautin!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …