Siirry pääsisältöön

Perhonen..




Tämän viikon toinen Life bookin tehtävä: perhonen.

Tein kuvan musteilla. Alin kuva on se viimeinen.

Rakastan perhosia.
Perhoset merkitsevät myös transformaatiota, muutosta..
Toukasta syntyy kaunis, täydellinen , ihana perhonen.
Meilläkin on mahdollisuus jättää tämä toukka- tai kotilovaihe ja muuttua...

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Kaunis peerhonen.
Minäkin rakastan perhosia, mutta täällä uudella pihalla ei niin montaa ole näkynyt.
Kukkia on paljon, mutta eivät taida olla perhosten mieleen.
Odotan, josko lisääntyisivät, kunhan lämpenee.

Mukavaa loppuviikkoa sinulle.♥
Seija sanoi…
Perhoset ovat minunkin ystäviäni.

Ihanat värit "satukirjassa"; tykkään kovasti.

Opettelen elämään uuden diagnoosini kanssa-siitä "hiljaisuus".

Aurinkoa ja lämpöä päiviisi! >3
Yaelian sanoi…
Kauniin kauniit perhoset! Minäkin pidän paljon perhosista ja aina ihailen niitä ja olen tainnut kerran käydä perhosnäyttelyssäkin;D
Marja Leena sanoi…
Hengästyttävän kauniita kuvia! Perhoset puhuvat...
arleena sanoi…
Tykkään myös näistä perhosistasi.
tinttarus sanoi…
KAunis♥
Itsekin tulee elettyä kuin perhosen elämää. Joskus jaksaa levittää siipensä koko kauneuden mitalta ja liihottaa eteenpäin. Joskus pysyy piukasti kotelossaan ja odottaa. Toisinaan häärää kuin toukka.

Perhosesi on niin herkän kaunis.

Olkoon kesässäsi paljon perhosenkepeitä päiviä!!
Irmastiina:
Olen nähnyt yllättävän paljon perhosia,
etenkin sinisiä hurvaavia..

Seija:
Oli ihanaa, kun kommentoit..
Todella olen ihmetellyt ja kaivannut sinua..
Elämä tuo outoja asioita yllättävästi joskus..
hyvää vointia sinulle♥

Yealian:
Varmaan siellä on isoja, erilaisia perhosia kuin täällä..
Tykkään myös perhosista,
ovat kuibn enkeleitä..

Marja Leena:
kiitos ihana♥

arleena:

Kiitos sinulle♥

Tinttarus:
Voi mikä ihanuus saada vastaanottaa sanojasi, valoasi, ajatuksiasi..
Toivon, että näitä perhosenkepeitä päiviä saisin kesääni,
myös sinulle♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …