Siirry pääsisältöön

yhdessä syntyy taidetta...






Olemme olleet taiteilijaystävättärieni kanssa kahtena päivänä maalailemassa kouluni jumppasalissa.
Iso valkoinen paperi, maaleja, neljä naista ja kaksi päivää...
Syntyi upea, voimakas maalaus, täynnä tunteita, tarinoita..
En voi paljastaa kuin osia omista osuuksistani.

Olemme yhdessä pitäneet täällä pikkukaupungissamme, 1,5 vuotta sitten yhteisen taidenäyttelyn. Päätimme, ettei juttumme jää siihen.
Olemme kokoontuneet yhteen muutaman kerran ja nyt eka kerran yhteisen maalauksen tiimoilla.
Paljastamme tuon jättiteoksemme seuraavassa näyttelyssämme.
Missä ja milloin, se on vielä arvoitus.

Ihanaa, suloista viikonloppua teille ♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Upeita maalauksia!

Aurikoa ja lämpöä viikonloppuusi.♥
Leena Lumi sanoi…
Ooooh, Hanne, mikä ihana olen prinsessa sinulla on palkissasi! Hän on ihan Merin näköinen...meidän oman prinsessan.

Kaikkea ihanaa viikonloppuusi♥
Yaelian sanoi…
Ihanaa sitten nähdä mitä teidän käsissänne syntyy...
Kiiris sanoi…
Voi miten voimauttavaa! Luomisen iloa. Yhdessä.
Hyvä te!!!
Irmastiina:
kiitos sinulle.
ihanaa viikonlopun loppua sinulle

leena Lumi:
Ai, niinkö..
oi no täytyy lähettää sinulle=)
Ihanaa sateista lauantai-iltaa!

Yealian:
Oli kiva tehdä yhdessä...
vaiks enemmän minä olen yksin puurtaja..
Kivaa la iltaa!

Kiiris:
Jaoimme kaikkien tunteet..
Ilmassa oli paljon surua ja se atrttui minuun..
illalla alakuloinen olo, itketti..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …