Siirry pääsisältöön

Luopumisia...



Rakas Vempula -kissani jäi 2.8 auton alle ja kuoli.
Löysin hänet sattumalta.
Hautasin vempulan pieneläinhautausmaalle, sillä oma pihamaani on niin kova, kivinen ja kallioinen.
Vempula oli melkein 10 vuotta vanha, joten onneksi hän kerkesi elämään ihanan elämän.





Vaikka ymmärrän, hyväksyn, silti Vempulan poismeno satuttaa, koskee ja suru jää..

Tein Vempulalle muistokiven ( 25x30 cm).
Luulen, että en vie sitä haudan päälle, vaan jätän omaan pihaani...

Koko elämämme harjoittelemme luopumista.
Viimein joudumme luopumaan omasta elämästämme.

Surun keskellä olen lähellä kaikkeutta, lähellä suurta lempeyttä, valoa ja rakkautta.
Surussa on hyvä olla.

Kommentit

Marja Leena sanoi…
Miten surullista. Eläimistä tulee meille niin rakkaita. Jotain niistä jää meihin elämään niiden lähdettyäkin. Omat kissani, joista jouduin luopumaan hiukan yli vuosi sitten, elävät edelleen mielessäni. Lämpöisiä ajatuksia sinulle, Hanne.
Oh..voimia! Lemmikin kuolema on aina kova paikka :(
Yaelian sanoi…
Voi miten surullista,iso hali sinulle Hanne;lemmikin poismeno sattuu.Kauniin muistokiven teit Vempulalle..
Leena Lumi sanoi…
Otan osaa suruusi! Saat pitää seuraavan kissasi kauemmin ja lähtö on aikanaan hänelle armollisempi, kun pidät kissan sisäkissana ja ulkoilutat valjaissa.

Lemmikistä luopuminen on aina iso suru.
sylvi sanoi…
Otan osaa suruusi.
Elämä on luopumista, näin se on.
Kauniin taulunpiirsit.
Muistot kyitenkin jäi.
arleena sanoi…
Kissa on perheenjäsen, sen lähteminen koskettaa. Se jää muistoihin, ja sen muistaa aina.
Kotiin tullessa jopa kuulee pehmeiden tassujen tassutukset.
Villiviini sanoi…
Voi miten ikävää, otan osaa,
mimon mami sanoi…
Osanotto myös täältä. Pois menneillä lemmikeillä on aina paikka sydämessämme.
Irmastiina sanoi…
Voi, miten surullista!
Tiedän miltä rakkaasta lemmikistä luopuminen tuntuu.♥
Onneksi Vempula sai elää pitkän elämän. Luonasi hyvässä hoidossa.♥
Seija sanoi…
Osanottoni. Iso ikävä jää, mutta onneksi myös muistot.

Hyvän elämän vapaudessa sai lemmikkisi elää.
Seija sanoi…
Osanottoni. Iso ikävä jää, mutta onneksi myös muistot.

Hyvän elämän vapaudessa sai lemmikkisi elää.
Hannah sanoi…
Hanne, otan osaa♥ Lemmikin kuolema on suuren surun paikka, tulevat niin rakkaiksi.

Sanoit osuvasti, miten harjoittelemme läpi elämän luopumista. Sitähän tämä on, elämänmittainen matka rakastaa ja luopua - kun aika on.
Kiitos teille kaikille lämpimistä sanoistanne, osanotostanne, empatiastanne♥

Suru on silta rakkaan luo.
Kiki sanoi…
Kuinka uskomattoman ihana muistokivi!
Upeaa, että taiteesi antaa Sinulle tälläisen mahdollisuuden käsitellä ja kohdata surua, toivon syvästi että kaikki ihmiset oppisivat samoin löytämään sisältään oman elävän luovuudenvoimansa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …