Siirry pääsisältöön

taas muutoksia..




Tein tänään taas muutoksia erääseen "Blooming"-maalaukseeni.
Maalasin kasvot uudelleen. Yritin saada hymyn hiivahdusta.
Ehkä oikeasti alkuperäisessä maalauksessa se näkyykin.

Annan hänenkin olla, ainakin hetken aikaa..

Minulla on yksi iso pohja odottamassa.
Vahvoja, iloisia värejä, kuvioita mutta se muoto tai muodot puuttuvat.
Ehkä aloitan työstää sitä huomenna tai ylihuomenna.

Tänään tein viinimarjoista ja vadelmista mehua. Pakastin mustikoita.
Hyvä mieli ahkeroinnistani!

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua♥

Kommentit

Aikatherine sanoi…
wau mitkä värit! Turkoosi on upea väri, rakastan.. tyttö on kaihoisan näköinen, silmissä kiva ilme
Kiiris sanoi…
Tästä minä tykkään! Syötävän ihana värit. Työstäsi tulee ihan Klimt mieleen! Varsinkin tuosta kakkoskuvasta, joka on kerrassaan upea!
A-L sanoi…
Aivan uskomattoman ihana työ jälleen!
Niin voimaa ja hyviä virtauksia täysi.

Aurinkoista viikonloppua!
Yaelian sanoi…
Tuossa kuvassa on ihan mahtavat värit!Pidän paljon tuosta:) Kaunista viikonloppua sinulle Hanne!
Birgitta sanoi…
Todella kaunista! Ihanat värit tässä taulussasi.

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle =)
Liirumin maailma sanoi…
Pehmeän kauniit värit !
Kiitos teille sanoistanne, kommenteistanne. Olette ihania kun jaksatte antaa itsestänne♥
Leena Lumi sanoi…
Tykkään sikana tuosta ekasta, joten kiitos! Siis minulle SE juttu tässä on tuo pinkki oikealla ylhäällä, se kannattelee muuta ja kokoaa sen yhteen.

Se C. on työn alla...lähetän kun olen sen tehnyt.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …