Siirry pääsisältöön

Elämänpelistä vielä...





Lisäsin hieman juttuja pelilautaani.
Kuva on otettu salamalla ja sävy on lähempänä alkuperäistä..





Tein muutaman pelikortin lisää...




Pelikorttien taakse liimailin viisauksia.
Mietin, oisko parempi itse kirjoittaa, omalla käsialalla??
Mietin...





"Kun olemme liiaksi uppoutuneita itseemme,
emme ole käytännöllisesti katsoen lainkaan
tietoisia laajoista todellisuuden alueista,
joissa elämme joka päivä ja jotka jatkuvasti
vaikuttavat elämäämme."-Jon Kabat-Zinn

Kommentit

Hanne sanoi…
Tuo sinun kurssisi on ollut varmasti hieno.
Ainakin upeita teoksia on sen pohjalta syntynyt jo useita.
Tämä elämänpeli on upea ja mielenkiintoinen<3
arleena sanoi…
Elämänpelin laatiminen antaa ajattelemiselle tilaa.
Avletto sanoi…
Jälleen kerran hienoja koskettavia ja kauniita tunnelmia sinulta. Olen mielistynyt taideteoksiisi japostauksiisi, ne ovat olleet osa blogielämääni. Minusta sinulla on kaunis blogi. Olet ehkä saanut tunnustuksen aiemminkin,mutta ei sillä ole merkitystä siihen mitä mieltä just minä olen. Haaste siis blogissani.
Irmastiina sanoi…
Nyt tuosta Elämpeli taulusta saa paremmin selvää, kun otit salamalla kuvan.
Ihanat kortit täynnä viisauksia.
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle♥
Leena Lumi sanoi…
Kiinnostavaa!

Sunulle on keventävä haaste blogissani...

Selma sanoi…
Todella mielenkiintoinen juttu tämä elämänpelin kokoaminen ja nuo kortit ihan huippu hurmaavia :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …