Siirry pääsisältöön

perjantai-iltasella...














Eilen ja tänään vein heidät uusiin koteihinsa.
Oikeastaan ei tällä kertaa tullut ikävä heitä.
Eniten ehkä keskimmäistä, jos kuuntelen oikein tarkkaan...

Tänään olen ährännyt "life bookin" viikko 5. tehtävässä, pelissä.
Se on niin monimuotoinen, että saattaa kestää muutamia päiviä sen tekemiseen.

Aloitin tänään hahmottelemaan kuukauden päästä pitämääni koulutusta opettajille.
"Luovuus, läsnäolo, liikutus" on sen nimi.
Olen aivan innoissani sen suunnittelussa ja etenkin toteuttamisessa, jos vain innokkaita osallistujia löytynee...

Maanantaina alkaa toiseksi viimeinen kokonainen jakso opettajaelämässäni.
Olen siitäkin niin innoissani!

Ihanaa viikonloppua teille♥


Kommentit

♥ Hannele sanoi…
kiva tuo lyhyttukkainen
Kiiris sanoi…
Sinulla onkin monta oleninnoissa -asiaa! Varmasti näkyy töissäsikin♥
Nämä uusiin koteihin matkaajat ovat niin kauniita, kollaasityö niin mielenkiintoinen, paljon katseltavaa...
Irmastiina sanoi…
Keskimmäinen on IHANA...ja nuo lauseet...mitä sanoisin....tykkään!
Mukavaa viikonloppua sinulle ihana♥
Yaelian sanoi…
Keskimmäinen taulu on ihana!Ja työsi pääsivät kaunistamaan uusia koteja:)
Mukavaa viikonloppua Hanne!
Harakka sanoi…
Niin kauniita töitöä taas!
Ja ihanaa, että työsi pääsevät ilostuttamaan kauneudellaan uusia koteja, se on hienoa!
Ja onnea koulutukseesi -luovuus, läsnäolo ja liikutus kurssillesi.
Siellä haluaisin minäkin olla.
arleena sanoi…
Kauniit maalaukset.
Mukavaa viikonloppua sinulle, hanne.
Hannele:


kiiris:
kiitos sinulle!

Irmastiina:
Minäkin tykkään paljon..

Yaelian:
Pieni kaipaus.
mutta opettelen luopumaan ♥

harakka:
tervetuloa vain sinne.
kait sinne on vapaa pääsy.
Voi hyvin♥

arleena:

kiitos,
samoin sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …