Siirry pääsisältöön

suloista viikonloppua ♥




"Pitääkö aamunsarastus yön sydäntä sydämellään?
Tai välittääkö meri kuolleittensa ruumiista?
Niin kuin aamunsarastus
sieluni kohoaa minussa
alastomana ja kevyenä

En tahtoisi takertua siihen mikä takertuu minuun.
Vaan tahtoisin kohota sinne
minne en ulotu."

-Kahlil Gibran

Kommentit

Marmustoi sanoi…
Kuva ja runo sointuvat yhteen niin kauniisti. Hyvää ja levollista viikonoppua sinulle, Hanne!
tinttarus sanoi…
Kaunista!
Lempeän valoisaa viikonloppua sinulle!

Minä puristan kuvitellusti käteeni tuolta alempaa kortin:Kaikki on tässä.
Miten viisas pieni lause.

Olen sairaslomalaisena vielä ensi viikonkin. Hiljaisuutta kuunnelle. Ääni sortui uudelleen.

Voi hyvin ihana ihana sinä!
Irmastiina sanoi…
Suloista viikonloppua, myös sinulle ystäväni♥
Harakka sanoi…
Oikein kaunista viikonloppua sullekkin!
Kaunis runo jäi mieleeni!
Liplatus sanoi…
Jokainen aamu on uusi, ilo nousta uuteen.

Kaunis runokuva kokonaisuus.

Mukavaa viikonloppua!
arleena sanoi…
Aamunsarastuksella on yön sydän sydämmellään.....
sen tunnen usein.
Kauniisti sanottu.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle hanne.
Kauniita sanoja kaunis kuva!
Marmustoi:
Kiitos sinulle..
Olikin hyvä viikonloppu, ei ihan levollinen=)=)

tinttarus:
Kaikki on tässä,
me emme aina muista, usko tai koe sitä..

paranatvia ajatuksia sinulle..
Halauksin ihana

Irmastiina:
Kiitos sinulle Irmastiina♥

Harakka:
Minustakin nuo sanat ovat niin upeat!

Liplatus:
Aina ikäänkuin saamme aloitta puhtaalta, puhtaasti, joka aamu!
Halit!

arleena:
Niin minustakin,
ihana, herkkä, lämmin..
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sinulle!

Helmi-Maaria Pisara:
Kiitos sinulle helmi-Maaria ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …