Siirry pääsisältöön

näyttelystäni vielä..





Olen pitänyt viidet "avajaiset".
Naapureille, ystäville, taiteilijakavereille, kolleegoille ja tuttaville..

Nyt näyttely on auki eteenpäin keskiviikkoisin klo 16-18.
En enään kutsu varsinaisesti ketään. Ne, jotka ovat kiinnostuneita, tulevat.

on ollut tosi antoisaa, ihanaa, kun ihmiset ovat viihtyneet luonani.

Tervetuloa tekin, jos satutte tulemman tänne suuntaan ♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Kiitos kutsusta♥
Odottelen sitä Turun näyttelyä...:)
Anonyymi sanoi…
Hienoa, kun olet pystyttänyt näyttelyn kotiisi.Harmi vaan, kun olet niin kaukana, ettei siellä tule käytyä.
Toivon sinulle kotiisi paljon taiteesi ystäviä ja iloista taiteilumieltä! Terttu
Leena Lumi sanoi…
Asuisinpa lähempänä.


Näytät kuvassa ihanalta♥
Jael sanoi…
Voihan harmi etten osu sinun suuntaasi nyt kesällä...Onnea vaan näyttelyyn!
Jael sanoi…
Voihan harmi etten osu sinun suuntaasi nyt kesällä...Onnea vaan näyttelyyn!
Marmustoi sanoi…
Olisipa todella ihanaa nähdä näyttelysi. Hienoa, että uskaltauduit avaamaan kotisi taiteen ystäville. Toivotaan, että saat paljon mielenkiintoisia ja kiinnostuneita näyttelyvieraita!
Kiiris sanoi…
Hyvä sinä! Minä joudun ihastelemaan töitäsi näin blogin kautta.... vaan onpa yksi seinällänikin:))))
Huiskis!
sanna sanoi…
Oi, kuinka kiva kuulla, että näyttelysi on ollut noin ihana ja antoisa! Menestystä jatkollekin!
Harmi, että asun kaukana ja muutoinkin käyn harvoin niillä seuduilla.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !