Siirry pääsisältöön

lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee...




Jatkoin enkeliäni.
Vielä alkuperäinen on odottamassa.

Haluan järjestää syksyarpajaiset.
Voittona enkelikorttini.
Kommenttoidessasi jotain, olet mukana ♥

Syyskuun loppuun asti voit jättää sanojasi ♥

Kommentit

Taulu on, kuin ikoni...tykkään...:)
Mukavaa syksyistä viikkoa sinulle Hanne♥
Kiiris sanoi…
Ihan selvästi suojelusenkeli! Hienoa ikonimaisuutta on työssäsi. Lempeä ilme.
Anonyymi sanoi…
Hieno työ jälleen kerran, mutta uusilla mausteilla. Mukavaa syksyä sinulle maalaustesi parissa! Terttu
Pihjamaaria sanoi…
Kivoja enkelin kuvia sinulla.
hyvää jatkoa taiteen tekemiseen.
Anonyymi sanoi…
Hannele, Ihanan herkkää ja kaunista, haurasta ja vahvaa yhtä aikaa!
Terveisiä sateisesta syksyisestä Savosta, Kaisa :)
tinttarus sanoi…
Enkeleitä ja kepeiden lehtien leijailua syksyysi. Olen Punkaharjun kauniissa maisemissa Aslak-kuntoutuksessa. Mieli ja keho saavat hoivaa.
kaunis,kaunis enkeli!

voi hyvin!
sini sanoi…
Olen katsellut töitäsi usein ja ihaillut niiden värimaailmaa ja tunnelmaa! Kaunista, kaunista!
sanna sanoi…
Tiedätkö, minä joskus kaipaan omiin töihini kultaa, mutta se sopii aika harvaan maalaukseeni. Tässä tuota kultaa on juuri ihanasti loistamassa. Kaunis enkeli.
Reeta sanoi…
Ihana enkeli. Seuraan säännöllisesti blogiasi :)
sylvi sanoi…
Todella kaunis enkeli ja kaikki toisetkin työsi.
Niissä kaikissa on ihana sanoa.♥
Piri sanoi…
Enkelisi on äärimmäisen lohduttava.

Jos sattuisin voittamaan kortin, niin antaisin sen naapurilleni, joka on joutunut sairaalaan. Ehkä ei pysty enää koskaan palaamaan asumaan omakotitaloonsa.

Aiemmin voittamani kortti on kehyksissä tässä koneen lähellä.

Hyvää syksyä sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin