Siirry pääsisältöön

punaiset lehdet tippuvat puista





Joku ihmetteli värimaailmaani tässä maalauksessani.

En vihaa punaista. Se on ollut liian voimakas minulle.
En voi piiloutua sen taakse.

Musta imee kaiken. Se on kuin meri, jolle voi kaiken antaa..

Syksyn värit kutsuvat yksi kerrallaan.
Eniten viihdyn maan väreissä.

Nukun harmaan pellavalakanan alla..



Kommentit

Kiiris sanoi…
Hurjan ihanat tyttöset punaisissaan!
Marmustoi sanoi…
Tässä olet käyttänyt punaista tosi ihanalla tavalla! Sielukas ja vahva tyttö.
Olet löytänyt värit....ehkä...:)
Tykkään tytöstä ja tykkään mekon väristä!
Mervi sanoi…
Kaunis maalaus :)
tinttarus sanoi…
Voi, miten kaunis tyttö!
Ihastuin voimaan, joka hänessä on!

Voi hyvin♥
sanna sanoi…
Voi, mä tykkään kovasti tästä tytöstä! Mutta punainen onkin mun väri.:) (No, yksi monista, mutta ehdottoman tärkeä mulle.) Tosin, punaista löytyy tosi harvoin omista maalauksistani...
Jael sanoi…
Tykkään tästä tytöstä tässä värissä,kaunista !
Harakka sanoi…
Kivan näköinen tyttö punaisissa vaatteissaan!
Haaveileva ilme hänellä...
sylvi sanoi…
Ihana tyttö punaisessa.
Punainen on minun väri.
Värikästä vikkoa ♥ ♥
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin viihdyn maan ja syksyisten puiden väreissä.

Kiitos vielä postista. Runosuoneni ei sykkinyt vielä tänään, mutta lupaan ryömiä punaisen naisen nahkoihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !