Siirry pääsisältöön

tänä lauantaina






Löysin noin 7 vuotta sitten, grafiittikynällä tekemäni naisen kuvan.
Oikeastaan se kuva oli koko naisesta. Halusin ottaa vain kasvot.










Tulostin kasvot paperille ja maalasin erilaisen tytön päälle.
Jotain herkkää häipyi, jotain tuli tilalle.


Luin Pirkko Soinisen ja Heidi Liehun runoja.


Olen vieläkin surullinen ja vihainen, koska meidän kaupungimme lähimetsä,
pururadan seutu, on rikottu, raiskattu, häväisty.


"...Mitä on rakkaus
Kykyä
nähdä olemattoman
salaisuuteen,
ja nähdä
sen loistavan."- Heidi Liehu

Kommentit

arleena sanoi…
Hienoja töitä sinulta. Näyttää kuin siveltimen veto olisi pidempi ja leveämpi.
Mukavaa viikonloppua.
arleena:

kiitos sinulle!
Jael sanoi…
Voi miten kurjaa tuo että lähiseutu on pilattu,sellainen suututtaa ja surettaa...
Kaunis työ,huomaa että olet paljon kehittynyt noissa töissäsi.

Mukavaa viikonloppua !
Harakka sanoi…
Kyllä vuosien varrella on työsi muuttunut paljon.
Mutta aina ne ovat olleet mieluisia.
Ja mä olen myös samasta asiasta surullinen, kun kaikki lähimetsät kaadetaan ja tilalle jää vain raiskattu metsä.
tinttarus sanoi…
AHmin kuviesi kauneutta, voimaa.
hengitän tyttöjesi hengityksen tahtiin, kun heitä ihmettelen ja ihailen.
Sinuakin ajattelen useasti.

Kunpa löytyisi se aika tulla luoksesi!
sylvi sanoi…
Tyttösi muuttui ja kehittyi. kausnis siitä tuli.
Parempaa mieltä sinulle meinaa iloa jostain muusta.♥
Anonyymi sanoi…
Kaiken elämän kulku on rajattu.
Suremme.. ja nousemme uudestaan.

Siveltimen veto on leveämpi,sinulla on aikaa - Kiitos!
Kirjailijatar sanoi…
Niin surullista, että metsiä hakataan. En voi käsittää sitä.
Kiitos teille ystäväni niin paljon sanoistanne ♥
Läsnäolostanne ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin